Quantcast
Channel: Lukupino
Viewing all 715 articles
Browse latest View live

Lukeminen ja ADHD

$
0
0



Otan kirjan käteen, uppoudun lukutuoliin, aloitan ensimmäisen sivun, rentoudun tarinaan keskittyen ja kymmenen sivun jälkeen huomaan, etten tiedä mitä olen lukemassa koska olen ajatellut pelkästään leppäkerttujen pisteitä, ovatko ne symmetrisiä, ja mistä nimi leppäkerttu oikeastaan tulee. Esimerkiksi tätä voi olla lukeminen ADHD:n kanssa.

Tällä hetkellä vietetään ADHD tietoisuuden kuukautta. Kampanjan sivuilla täällä vastataan ADHD-aiheisiin kysymyksiin ja ihmiset voivat itse jakaa aiheeseen liittyvää taidetta sivuilla.

Olen aiemmin kirjoittanut ADHD:ta käsittelevistä kirjoista ADHD voimavarana – Missä kohtaa kirjoa olet? ja Täyttä elämää ADHD:n kanssa.

Itselleni ADHD ja lukeminen on yhdistelmä, josta on enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta toki ne haitatkin ovat melkoisia. Jos aivot päättävät, että tänään ei lueta, niin sitten tänään ei lueta. Toisaalta jos aivot päättävät, että nyt kiinnostutaan kaikista asioista samaan aikaan, niin sitten luetaan ja paljon. 

Lukemiseen keskittyminen on siis vaatinut opettelua, vaikka Joskus ADHD auttaa niin sanotun hyperkeskittymisen kautta, jolloin voin nopeasti omaksua paljon tietoa tekstistä ja uppoutua täysin tarinoihin. 

Pidän myös siitä miten muiden kaltaisteni tavoin kiinnostun aina hetkellisesti hyvin kirjavasta joukosta asioita ja kirjat tarjoavat tähän ihan mainion lähteen tyydyttää uteliaisuuden.



Koska lukeminen ADHD:n kanssa on jotain mitä olen joutunut itse harjoittelemaan, niin ajattelin listata tähän joitain oppimiani asioita siinä toivossa, että niistä voisi olla jollekulle toiselle apua:



Aseta lukemiselle lyhyitä tavotteita. Oli se sitten viisi minuuttia, viisitoista minuuttia tai vaikka viisi sivua, niin lyhyen tähtäimen tavoitteet usein auttavat monessa tehtävässä ADHD:n kanssa. Jos luet esimerkiksi kokeisiin tai muuten tavoitteellisesti, niin voi olla aiheellista aikatauluttaa lukemista useiden päivien ajaksi.

Hengähdä ja asennoidu siihen, että nyt tosiaan on lukuhetki. Tämän kohdan joutuu yleensä toistamaan usein, mutta ei se mitään.

Valitse ympäristön melutaso jos vain mahdollista. Joillekin toimii täysi hiljaisuus ja jotkut taas tarvitsevat keskittyäkseen hälinää ympärilleen.

Kuuntele itseäsi löytääksesi sen oikean ympäristösi. Joskus aivot kaipaavat enemmän ärsykettä ympärilleen kuin toisina hetkinä ja ei ADHD vaikuttaa todella yksilöllisesti.

Älä lannistu jos lukeminen ei juuri sillä hetkellä onnistu. Joskus se ei vain onnistu ja kirja odottaa kyllä, että nostat sen taas luettavaksi. Epäonnistumisen tunne aiheuttaa vain turhaa negatiivisuuden kehää, joka tappaa halun lukea.

Kokeile äänikirjoja jos perinteinen lukeminen tuntuu vaikealta. Usein jonkin yksinkertaisen, fyysisen toiminnon suorittaminen samaan aikaan auttaa keskittymistä ja lukunopeus kannattaa säätää sopivaksi, mutta tosiaan: kuuntele itseäsi.

Tutustu Celiaan. Jos ADHD vaikeuttaa lukemistasi, niin olet oikeutettu käyttämään Celian palveluita. Voit hakea tunnukset vaikka kirjastostasi ja pääset käsiksi laajaan valikoimaan äänikirjoja ja e-kirjoja.

Lue useampaa kirjaa kerrallaan. Jos tämä ei tunnu kuormittavalta, niin aivan erilaisten kirjojen välillä vaihtelu voi olla virkistävää lukiessa. Kannattaa pitää myös kirjaa lukemisesta, etteivät ne kirjat unohdu.

Jos kirja tökkii, luovuta. Etsi jotain mikä oikeasti kiinnostaa, kauhistuttaa, ilahduttaa tai liikuttaa ihan miten vain. Voit etsiä mielenkiintoista luettavaa vaikka kirjastosta kysymällä tai Goodreadsista.

Anna itsellesi lupa nauttia.





Täältä löytyy Storytelin äänikirjoja:*









Mainoslinkit merkattu: *


Botnia-palkinto Jouni Tikkasen tietokirjalle Lauma

$
0
0




Botnia-kirjallisuuspalkinto on jälleen jaettu ja oli jälleen mahtavaa olla mukana raadissa. Voittajateoksessa vaikutti erityisesti, että kyse on tietokirjasta, jonka voin kuvitella avaavani kymmenien vuosien päästä ja edelleen pitää sitä tuoreena. Tarinallinen ote faktaan naulitsi kirjan ääreen ja on helppoa seistä tämän valinnan takana, vaikka finaalin ylsi todella hieno joukko kirjoja.

Tänä syksynä neljättä kertaa jaettavan Botnia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi on valittu Jouni Tikkasen (s. 1983) esikoisteos Lauma. Kirja on ilmestynyt syksyllä 2019, ja se on ehtinyt jo aiemmin saada Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinnon. Tikkanen on taustaltaan biologi ja toimittaja. Hän lähtöisin Pulkkilasta ja käynyt lukion Oulun lyseossa.

Palkinnon jakava Oulun kirjailijaseura ry täyttää tänä syksynä 10 vuotta. 

Palkinnonjakotilaisuus pidetään Oulun pääkirjaston (Kaarlenväylä 3) Pakkalan salissa torstaina 15.10.2020 klo 13.  Tilaisuus on katsottavissa suorana lähetyksenä ja myöhemmin tallenteena Oulun kaupunginkirjaston Youtube-kanavalla. 

Botnia-palkinnon raati sanoo perusteluissaan voittajateoksesta näin:

”Jouni Tikkanen yllättää lukijansa: avattuaan 1880-luvun lastensurmia ja suomalaista susivihaa käsittelevän tietokirjan lukija päätyykin kaunokirjallisuuteen. Kaikki faktateoksen elementit ovat silti vahvasti läsnä. Ilmaisu vain on enemmän, kuin mitä olisi osannut odottaa. Lukijana kokee saaneensa erityisen huomion osakseen.

Kerronta on saanut vahvan poljennon Tikkasen käyttämistä alkuperäislähteistä. Siinä missä joku toinen tietokirjailija olisi ottanut niiden henkeen etäisyyttä ja pyrkinyt kielessään siihen, mitä tietokirjallisuudessa yleisimmin käytetään, Tikkanen on valinnut toisin. Ajan henki on läsnä tapahtumahistoriallisessa kuvauksessa kuin myös siinä, mitä kirjoittajan on pitänyt kuvitella luodakseen umpeen tarinan aukkoja. Tämä näkyy lauserakenteessa, sanavalinnoissa ja rytmissä. Esimerkkejä: ”Hevoset ryntäilevät kupeet kuurassa, pienet lapset lähtevät puukengissä paimeneen. Uudispeltojen savut yhä palavat.”

Lauma suo mahdollisuuden nähdä luonnon ja ihmisen väliseen suhteeseen valitsematta puolta. Silläpä sudesta näkyy inhimillinen ja ihmisestä pilkahtaa peto. Teoksen lopussa Tikkanen antaakin mietittäväksi, mitä voisimme oppia luonnosta ja ihmisluonnosta.
Lauma on myös erinomainen muistutus siitä, millaiset mahdollisuudet tietokirjalla on tavoittaa tavoittamaton: laaja lukijakunta.” 

10 000 euron arvoinen Botnia on palkintona poikkeuksellinen: ehdolle voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuuden lajia edustava teos. Kielirajausta ei ole – riittää että tekijä asuu tai on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Syksyisin jaettavan palkinnon ehdokaslistalle kelpaavat teokset, jotka on julkaistu saman vuoden keväällä tai edellisen vuoden syksyllä. Tällä Oulun kirjailijaseura haluaa kamppailla kirjallisuuden lyhenevää elinkaarta ja kvartaalikustantamista vastaan. Hyvä kirja kelpaa luettavaksi vielä vuodenkin päästä ilmestymisestään. Palkintosumman lahjoittavat Oulun kaupunki ja Osuuskauppa Arina. Kilpailun yhteistyökumppaneita ovat Suomalainen Kirjakauppa, Oulun Energia, Hätälä, Bitfactor ja Oulun  ammattikorkeakoulu. 


Botnia-raadin jäsenet:

kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija, journalismin yliopettaja Satu Koho, Jyväskylän yliopisto / Oulun ammattikorkeakoulu (raadin puheenjohtaja)

toimittaja Pia Kaitasuo, Kaleva

kirjastonhoitaja Jaana Märsynaho, Oulun kaupunginkirjasto

myymäläpäällikkö Heli Helenius, Suomalainen kirjakauppa (Rovaniemi ja Kuusamo)

kulttuuribloggaaja Simo Sahlman, Lukupino

dramaturgi Jukka Heinänen, Oulun teatteri

kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Jyrki Korpua, Turun yliopisto / Oulun yliopisto









Mainoslinkit merkattu: *

Voita lippu Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtumaan!

$
0
0



Helsingin Kirjamessut ovat siirtyneet tänä vuonna verkkoon ja vaikka kyseessä ei tietenkään voi olla ihan entisenlainen tapahtuma, niin innolla odotan mitä virtuaalisilla messuilla on tarjottavanaan. Ainakin messuille osallistuminen helpottuu isolle osalle Suomea.

Osallistu kilpailuun kommentoimalla tähän postaukseen ja voit voittaa kokoaikalipun Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtumaan. Jaossa on yhteessä viisi lippua. Voit jo valmiiksi laittaa vaikka sähköpostiosoitteesi kommenttiin, jotta kontakti helpottuu. Arvon liput 19.10.2020.

Kokoaikalipulla voit seurata tapahtumaa 22. - 25.10. Tallenteet ovat katsottavissa vielä 8.11. asti eli tänä vuonna voit katsoa vaikka koko ohjelman!








Mainoslinkit merkattu: *

Helsingin Kirjamessut verkossa

$
0
0



Helsingin Kirjamessut järjestetään tänä vuonna verkossa. Mitä odottaa tapahtumalta? Mitä tärppejä ohjelma pitää sisällään? Ovatko nämä nyt ihan "kunnolliset" kirjamessut silti? 

Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtuma järjestetään torstaista sunnuntaihin 22. – 25.10.2020. Nyt ollaan jo totuttu etänä järjestettäviin tapahtumiin ja suurin piirtein on tiedossa mitä odottaa. Jos haluaa perinteistä messutunnelmaa, niin sitä täytyy itse yrittää rakentaa kotiin.

Eiväthän nämä tietenkään sama asia ole kuin ne Messukeskuksen kirjamessut. Niissä on kyse tapahtumasta, jossa niinkin epäsosiaalisesta harrastuksesta, kuin lukemisesta, tehdään muutamaksi päiväksi samanmielisten ihmisten juhla. Itse keskustelut ovat vain osa tuota juhlaa, mutta nyt kun selasin messulehteä, niin muistin taas miten tärkeä osa. Olen aidosti innoissani niistä kaikista aiheista mitä messuilla on edessä.

On upeaa, että verkon kautta järjestettävä tapahtuma mahdollistaa ihmisten osallistumisen, joille etäisyys tai vaikka muut ihmiset ovat aiemmin olleet ongelma ja toivon, että mahdollisuus verkon kautta osallistumiseen säilyy myös tulevilla fyysisillä messuilla.

Omassa mielessäni näen tämän osin samana ja osin täysin erilaisena tapahtumanan kuin perinteiset kirjamessut. Olen innoissani tulevista keskusteluista ja voin saada kosketuksen siihen tunnelmaan, joka messuilla vallitsee, mutta kuin muistona. Nämä ovat kirjamessut, joiden teho perustuu menneiden messujen luomaan tunnelmaan. Jos siitä saa edes palasen kokea tänä vuonna, niin otan sen mielelläni vastaan.

Senaatintori- ja Töölö-lavojen ohjelmat tulevat suorina lähetyksinä Messukeskuksesta, Esplanadi-lavan ohjelma on kuvattu etukäteen. Suomalaisten kirjailijoiden lisäksi tänä vuonna mukana on iso kattaus kansainvälisiä tähtiä. Ohjelmanumeroita on 200 ja esiintyjiä yli 400. Tapahtuman teema on tulevaisuus.

Nyt poikkeuksellisena vuonna tarjotaan ala- ja yläkoulun sekä toisen asteen oppilaitosten opettajille tunnukset verkkotapahtumaan ja opiskelijat pääsevät seuraamaan tapahtumaa oppilaitoksissa. Jaettavia tunnuksia on 3000, joten tapahtumaa seuraavien koululaisten ja opiskelijoiden määrä saattaa nousta jopa 60 000.

Kirjamessujen yhteydessä järjestetään verkossa myös perinteiset Varjokirjamessut. Myös tämän tapahtuman ohjelmaan kannattaa tutustua, sillä se on tänäkin vuonna todella monipuolinen ja kiinnostava.



Helsingin Kirjamessujen ohjelmasta poimin tähän muutaman tärpin:

 



22.10.2020 12:00 - 12:30
Kirjakallio: Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita ja Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen

Kirjailijat Mikko Toiviainen (Pimeä peili ja muita kauhutarinoita) ja Magdalena Hai (Paluu Uhriniituntakaiseen) keskustelevat uutuusteostensa ohella moderneista kauhutarinoista ja kauhun kirjoittamisesta. Haastattelijoina Kallion lukiolaiset.




22.10.2020 15:30 - 16:00
Helsingin Sanomat: Historian jännät naiset – Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja

Mitä yhteistä on tekoparrassa pelanneella baseball-tähdellä, kolumbialaisella huumepomolla, Yhdysvaltain sisällissodan sankarilla ja japanilaisella samurai-soturilla? He olivat kaikki naisia. Maria Pettersson tutustuttaa meidät voimanaisiin, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, mutta joista harva on kuullut. Uskomattomien, kauheiden, törkeiden ja sankarillisten naisten tarinat hykerryttävät ja ällistyttävät. Haastattelijana HS:n toimittaja.

22.10.2020 15:30 - 16:00
H2O

Sivupersoonat mellastavat Hesterin pään sisässä, puhuvat hänen äänellään ja vievät häntä paikkoihin, joihin hän ei halua mennä. Vain veden alla ne vaikenevat. Siksi Hester sukeltaa joka päivä: järvissä ja lammikoissa, meressä ja kylpyammeessa.




22.10.2020 17:00 - 17:30
Lyriikkakeskustelu: Ruusut

Pop-yhtye Ruusut on keräsi jo ensiesiintymisellään täyden festivaalikatsomon, eikä kiinnostutus superyhtyeeksikin kutsutun kokoonpanon ympärillä ole sittemmin laantunut. Virtuoosimaisen musiikin ja intensiivisen lavaesiintymisen lisäksi Ruusut tunnettaan valtavirrasta poikkeavista, persoonallisista sanoituksistaan. Keskustelemassa yhtyeen sanoituksista vastaavat Lauri Levola ja Ringa Manner.


22.10.2020 18:00 - 18:30
Kuvan kirjoittaminen – fokuksessa nykykomedia

Paneelissa keskustellaan nykykomedian käsikirjoittamisesta. Saako millekään enää nauraa? Voiko komedia olla samaan aikaan hauskaa ja tiedostavaa? Onko twitter pilannut komedian kirjoittamisen? Aiheesta keskustelemassa käsikirjoittajat Pekko Pesonen, Jenni Toivoniemi ja Niklas Lindgren. Keskustelun moderoi käsikirjoittaja Anna Brotkin.

 



22.10.2020 19:00 - 19:30
Katie-Kate

Kevään kirjatapaus, kriitikoiden ylistämän Anu Kaajan Katie-Kate, tuo tuhkimosadut, valtavirtapornon, Prinsessa Dianan rakastajat ja Meghan Marklen sukkahousut yhteen luoden pikimustan huumorin ja tarkkojen havaintojen avulla nerokkaan, häiritsevän ja anteeksipyyntelemättömän ajankuvan. Haast. Matias Kuokkanen

22.10.2020 19:30 - 20:00
Luonto, ympäristö, ilmasto, meri

Luonnon ja ympäristön teemoja käsitteleviä runojaan lukevat Silja Järventausta, Sini Silveri ja Laura Tressel. Ohjelman juontaa Vesa Rantama. Mukana teokset Ympäristön avajaiset, Titaanidisko ja Hengitys. Yhteistyössä Teos, Poesia, WSOY ja Nuoren Voiman Liitto. Kuvat: WSOY, Teos ja Poesia.


23.10.2020 11:30 - 12:00
Tartunta

Tartunta tallentaa teksteihinsä elämää merkillisinä poikkeustilan aikoina, jolloin tylsästä ja tavallisesta arjesta tuli yhtäkkiä himoittua arvotavaraa ja sen korviketta koetettiin valmistaa nostalgisilla nuoruuskuvahaasteilla ja videokahveilla. Kirjan toimittaja Pontus Purokurun vetämässä paneelikeskustelussa mukana teoksen kirjoittajista Iida Sofia Hirvonen, Aino Vähäpesola ja Antti Nylén.




23.10.2020 12:00 - 12:30
Kirjakallio: Unienpunoja ja Kesämyrsky

Elina Rouhiainen (Unienpunoja) ja Siiri Enoranta (Kesämyrsky) ovat arvostettuja ja palkittuja nuortenkirjailijoilta, joiden teoksia yhdistää paitsi omanlaisensa maailmat myös rivien väliin kirjoitetut tärkeät yhteiskunnalliset teemat. Miten kirjailijat rakentavat teoksensa ja miten käsikirjoitukset syntyvät? Mikä on fantasian ja yleisesti fiktion kirjoittamisen rooli, kun otetaan kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin? Haastattelijoina Kallion lukiolaiset.


23.10.2020 13:00 - 13:30
Esikoiskirjailijat ja oman tarinan merkitys

Esikoiskirjailijat Anna Soudakova ja Tiina Katriina Tikkanen keskustelevat kirjoittamisesta, omakohtaisen tarinan merkityksestä sekä koskettavista romaaneistaan. Anna Soudakovan romaani Mitä männyt näkevät on viiden sukupolven tarina, joka punoo yhteen Stalinin vainot, uzbekistanilaisen lapsuuden, turkulaisen maahanmuuttaja-arjen ja isoisän lämpimän hymyn. Tiina Katriina Tikkasen romaani Toinen silmä kiinni kertoo lapsuuden traumasta, joka on painunut niin syvälle, että se pääsee pintaan vain sairastuttamalla sitä kantavan ihmisen. Totuus ei välttämättä ole kaunis, mutta silti on parempi katsoa sitä silmästä silmään.




23.10.2020 13:00 - 13:30
Kirjakallio: Lupa ja Runkkarin käsikirja - Kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi

Miten seksistä pitäisi puhua? Entä kirjoittaa? Ina Mikkola (Runkkarin käsikirja) ja Sita Salminen (Lupa) keskustelevat rohkeasti ja armollisesti erotiikasta, seksistä ja seksuaalisuudesta. Keskustelulla halutaan rohkaista rehellistä keskustelua seksistä ja seksuaalisuudesta. Haastattelijoina Kallion lukiolaiset.




23.10.2020 14:30 - 15:00
Mainingin varjo

Koskettava historiallinen romaani. Pääseekö pohjalaispitäjästä pakoon muualle kuin meren syliin? Pappilan naisväki oppii vaikenemaan, kun papan askelet kaikuvat portaissa. Evalina taipuu papan tahtoon, kunnes rakastuu nuoreen kalastajaan. Paula Nivukosken esikoisromaani Nopeasti piirretyt pilvet sai ylistävän vastaanoton niin kriitikoilta kuin lukijoilta.


23.10.2020 17:30 - 18:00
David Foster Wallace/Päättymätön riemu

Syksyn odotetuin ja suurin käännöskirjatapaus on amerikkalaisen nykyklassikon, järkälemäisen Päättymättömän riemu (Infinite Jest) -romaanin suomennoksen ilmestyminen. Romaanista keskustelemassa ovat romaanin suomentaja Tero Valkonen, kirjailija Tommi Melender sekä kustannustoimittaja Samuli Knuuti.




24.10.2020 10:00 - 10:30
Pääomani

Palkitun teatterintekijän Milja Sarkolan esikoisromaani Pääomani käsittelee loistavan vähäeleisesti ja moralisoimatta varakkuutta – rahallista ja muunkinlaista – ja sen vaikutusta ihmisiin ja heidän välisiinsä suhteisiin. Sarkolan tyyli on lakonisuudessaan äärimmäisen tarkkaa, kertojan laskemisen ja hallinnan tarve täysin tunnistettavaa, ja kontrolloidun ulkoisen ja korvien välissä vellovan sisäisen maailman hatara yhteispeli suorastaan riipaisevaa. Haast. Jussi Tiihonen


24.10.2020 11:00 - 11:30
Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus

Äänikirjojen suosion kasvulle ei näy näy loppua. Mutta miten ääniformaatti vaikuttaa tapaamme kirjoittaa, kustantaa ja kuluttaa kirjallisuutta? Tyhmistyykö kirjallisuus tai löytääkö ääni sille täysin uusia yleisöjä? Miltä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Keskustelun juontaa Sanna Stellan.

 



24.10.2020 13:00 - 13:30
Holokaustikirjallisuus nyt: Heather Morris ja Cilkan tarina sekä Auschwitzin tatuoija

Heather Morris on Australiassa asuva menestyskirjailija. Hänen romaanejaan Auschwitzin tatuoijaa ja Cilkan tarinaa on myyty maailmalla useita miljoonia kappaleita ja Suomessakin yli 100 000. Morris yhdistää romaaneissaan upeat kertojanlahjansa maailmanhistorian todellisiin tapahtumiin, Auschwitzin tatuoijassa holokaustiin ja Cilkan tarinassa holokaustin lisäksi Siperian vankileireihin. Keskustelussa Jukka Petäjä keskustelee Morrisin kanssa siitä, miksi holokausti on meille kerta kerran jälkeen niin tärkeää muistaa.


25.10.2020 10:30 - 11:00
Metoo ja BLM, miten muutokset näkyvät kirjallisuudessa?

Ja tulisiko niiden näkyä? Miten isot yhteiskunnalliset liikkeet vaikuttavat kirjallisuuden rakenteisiin, kirjailijoihin ja tarinoihin? Minkälaista kirjallisuus on Metoon ja Black lives matter -liikkeen jälkeisessä ajassa? Koivisto-Alanko Päivi,Hubara Koko,Silfverberg Anu,Salmi Ronja.




25.10.2020 15:30 - 16:00
Tulirinta

Tulirinta on muutaman johtolangan varaan punottu valistunut arvaus Erik Edelfeltin viimeisistä elinvuosista. Se on mielikuvitusmatka lahjakkaan mutta ristiriitojen repimän nuorukaisen maailmaan, aatteen paloon ja valppaaseen mieleen. Kortelainen Anna,Lybeck Baba.


Koko Helsingin Kirjamessujen ohjelmalehden voit lukea täällä.



Ronja Salmi. Kuva: Pietari Purovaara

”Verkkotapahtuma mahdollistaa kirjamessujen seuraamisen mistä tahansa. Ohjelmaa voi seurata kotisohvalta, kuulokkeiden kautta kävelylenkillä tai yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Kirjamessut haluaa osaltaan tukea kaikkien lukemista ja tarjoaa yhteistyössä Suomen tietokirjailijat ry:n ja Äidinkielen opettajain liiton kanssa kirjamessuliput kolmelle tuhannelle oppilaitokselle. Opettajat voivat hakea messuliput luokalleen Äidinkielen opettajain liiton kautta. Ohjelman tavoitteena on tietysti tuoda syksyyn kirjallisuuspuhetta, mutta myös nostaa kirjallisuuden kautta tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita esille,” kertoo Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi. ”Odotan erityisesti Elizabeth Stroutin ja Sofi Oksasen keskustelua. Strout on haikeuden mestari ja suuri suosikkini. Keskustelu Oksasen kanssa menee varmasti suoraan asiaan. Myös uudet tekijät ja äänet kiinnostavat. Minna Salamin ja Vappu Kannaksen Afrosuomalaisuuden lyhyt historia on tervetullut puheenvuoro.








Mainingin varjo - Paula Nivukoski

$
0
0



Mainingin varjo on kirja, jonka lukemiselle varasin aikaa ja rauhaa. Tiesin jo, että tulen viipyilemään sen lauseisissa ja saisin tilaisuuden harjoitella kirjan ääreen todella pysähtymistä. Rauhaa, pysähtymistä ja hitaita hetkiä tosiaan sain ja paljon enemmänkin.

Paula Nivukoski on pohjalainen kirjailija, joka tuli itselleni ensin tutuksi Twitterin maailmasta. Siellä kiinnitin huomiota juuri niehin hienoihin lauseisiin, jotka vahvasti erottautuivat viestien virrasta. Sain ilon myös haastatella Nivukoskea Lukupinoon projektin tiimoilta, jossa tämä kirjoitti sata kirjettä tuntemattomille ihmisille.

Nivukosken ensimmäinen romaani Nopeasti piirretyt pilvet (2019) herätti lukevan kansan huomion ja Mainingin varjo tuntuu vakiinnuttavan Nivukosken nimen suosituimpien kirjailijoidemme joukkoon.


Paula Nivukoski. Kuva: Lukupino

Mainingin varjo alkaa mereltä. On vuosi 1911 ja Evalina matkaa karulle luodolle aloittaakseen uuden elämän köyhän kalastajan, Andersin rinnalla.

"Evalina piteli veneen laidasta kevyesti, milloin tahansa hän olisi saattanut irrottaa otteensa ja kumartua alemmas, antaa kätensä lipua vettä pitkin. Hetket kävivät vastaan kuin laineet, pehmeinä ja tasaisina. Ajatukset pehmenivät. Andersin silmissä näkyi väsymys ja rakkaus. Evalina hymyili vähän, muttei puhunut paljoakaan. Matkaa oli vielä jäljellä, koko elämä."

Evalinan elämä pappilassa oli hyvin erilaista kuin luodolla. Se oli järjestyksen, hiljaisuuden ja varastettujen hetkien aikaa. Evalinan opettajana toimi maisteri, joka kaikista selvimmin edustaa sitä kaiken luokittelevaa järjestystä, jota Evalinan elämä pappilassa oli.

Maisterin sanat "rakensivat todellisuuden uudelleen" ja tämä asetti maailman järjestykseen, jossa "jokaisella eläimellä on merkityksensä". Luodolla Evalina katsoo lintuja ja miettii niiden paikkaa maailmassa, syö kaloja ja yrittää unohtaa, että ne vielä vähän aikaa sitten uivat meressä. 

Tämä tuntuu hahmottavan eläinten paikan helpommin kuin omansa ja ajautuu pohtimaan mikä oikeastaan on muuttumassa tämän elämässä. Kun pappila on järjestyksen ja rajojen maailma, niin luodon maailma on vieras ja sen rajat jotain paljon karumpaa ja todellisempaa kuin mitkään luokittelemaan pyrkivät yritykset selittää sitä.

"Vesi loiskahti Andersin saappaalle, sanka kitisi, eikä mies edes huomannut. Kaikki oli toisenlaista. Siinä missä pappilan portailta levittäytyi puutarhan tuoksuva nurmikko, kasvoi täällä pelkkä harmaa kallio. Niin elävältä se näytti, poimuili merta vasten ja lopulta pirstoutui rantakivikoksi. Evalina tunnusteli kallion pintaa, yritti palauttaa mieleensä maisterin kuvataulun. Ulkosaariston jäkäliä: karttajäkälä, kaarrekarve, kallioiskarve. Kitukasvuisia, mutta erittäin sitkeitä lajeja. Arctoparmelia centrifuga."

Luodosta Evalina löytää paikan paeta järjestystä, mutta tuntuu kuin tämä olisi saanut tilalle paljon enemmän kuin odotti. Todellisuus ei edusta vain vapautta, vaan jotain paljon painavampaa. Lukijalle kuitenkin vihjaillaan, että pappilaan jäi jotain vielä raskaampaa. Evalina oli kahden ison voiman välillä, joita kirjassa pappilan järjestys ja meren jylhä olemus edustavat.

"Evalina sukelsi, kunnes viimeiset ilmakuplat purkautuivat hänen huuliensa välistä. Ja sitten vielä. Meren pinnan alla pimeää. Kun hän nousi vedestä, valuivat muistot hänen iholtaan, nuhraantuivat askeliin kiinni. Seuraisivat kuin levottomat kuvat ennen unta."

Painavin voima kotona oli Evalinan pappa. Tämän hahmo oli rakennettu kirjassa loistavasti niin, että se vain leijui painostavasti pappilan jokaisessa huoneessa, oli pappa paikalla tai ei. Tämän hahmon ei tarvinnut olla aktiivinen toimija kirjan kohtauksissa ollakseen todellinen.

Hahmo oli "kovaa ja pakotettua hiljaisuutta" ja se "puristui ympärille kuin lasinen vankila". Papan pelottava olemus hallitsee koko pappilaa ja puutarhaan tullessaankin "puut tärisivät ja lehdet hädin tuskin pysyivät oksissa kiinni". Hallitseva ja hiljainen hahmo tekee erityisesti naisten elämästä pappilassa hauraan oloista.

"Naiset istuivat iltapäiväteen äärellä kuin käräjillä. Vartioivat jokaista sanaansa. Varoivat nielaisemasta liian kuuluvasti. Niin tarkkaan he vahtivat olemistaan, sokeriastiaa kohti ojentuvia sormiaan, että unohtivat sanansa heti ne sanottuaan, eikä yksikään lause hipaissut heidän sielujaan."

Menneisyys ja nykyisyys, järjestys ja epäjärjestys. Vastavuoroiset voimat myrskyävät Evalinan mielessä ja tekevät jo valmiiksi koukuttavaan tarinaan vielä koukuttavamman pohjavireen. Halusin jatkuvasti tietää mitä tapahtuu seuraavalla sivulla. Niin luodolla kuin Evalinan sisäisessä maailmassakin. Molemmissa kuljettiin suuntiin, joita en osannut odottaa. Siitä en kuitenkaan aio enempää paljastaa, vaan tarina odottaa lukijaansa kirjan sivuilla.

"Pelossa aika oli loputtoman pitkää. Evalina tuijotti mökin pimeyteen, yhä uudelleen kuvitteli kaiken kohdalleen, halkolaatikko, haaru, ikkunanpuut, laveri, kirjoituspöytä, kapeat hyllyt, tulisija, halkolaatikko. Yhä tiukemmassa syklissä hän ajatteli huonetta, etteivät muistot mahtuisi ajatusten väleihin."

Nivukosken teksti soljuu eteenpäin vaivattoman oloisesti. Osasin jo varata kirjalle aikaa, koska tiesin etukäteen jääväni tahallaan viipyilemään sen luomiin mielikuviin. Siksi en olisi voinut Mainingin varjoa myöskään äänikirjana kuunnella. Tavoistani poiketen halusin todella opetella pysähtymään ajatusten ääreen.

Oikeastaan pysähdyin ihan yksittäisten lauseiden ja sanojenkin äärelle. Löydän usein kirjoista yksittäisiä pätkiä, jotka jäävät mieleeni asumaan, mutta tämä kirja on poikkeuksellisen täynnä kauniita lauseita.

Niissä lattialla on tilaa kolmen tanssiaskeleen verran, vakava kallionselkä vartoi askelia, uni pyrkii huoneeseen, ilta tarttuu hamekankaaseen, hetket putoavat kartalta, kasvoilla välkkyvät leveiden pilvien varjot, piirretään ihmeen ääriviivoja, nutturoista karkailevat syntiset suortuvat, unelmat hulmahtavat huoneeseen, muistetaan paperinohuita hetkiä, aika putoilee keveinä hiutaleina ja kerääntyy lattianrajaan, puutarha tulvii askeleista, aika pysähtyy kesäöihin ja lauseet tarttuvat hiuksiin ja häviävät tuulen mukana.

Sain myös elävää luontokuvausta, josta luonnollisesti tulee mieleen Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija tai Ulla-Lena Lundbergin Jää, mutta on aivan omanlaistansa. Nivukosken tekstissä on jotain hivenen pahanenteistä, joka maustaa tekstiä hienosti.

"Iltapäivällä taivas putosi lähelle merenpintaa. Tummat pilvet vyöryivät yli liian läheltä. Linnut kaartelivat levottomina taivaalla. Lähtisivät kohta. Auringonvalo siivilöityi pilvien läpi, se oli tummaa ja kirkasta. Evalina seisoi kalliolla, katseli vakavana merta, tummaa taivasta, joka tuuli lähemmäs. Meri kuohui, oli mahdotonta kuvitella sen taakse mitään ääntä."

Tietynlainen lohduton, ohut ja kyyninen ilmapiiri on valunut viime aikoina kirjallisuuteen ja on virkistävää lukea jotain vahvasti romanttisen, ja hitusen jopa goottilaisen, perinteen omaavaa tekstiä. Kirjaa, jossa kauneutta luodaan kauneuden vuoksi. On virkistävää ihastua kirjailijan mieleen ja lukea tekstiä, joka antaa sukeltaa siihen syvälle.

Häpeilemättömän kauniisti kirjoitettu teksti voisi helposti muuttua liian imeläksi, mutta Mainingin varjo säilyttää sen tietyn karun ja todentuntuisen sävyn, joka pitää kirjan koossa. Välillä Nivukoski menee niin tummiin paikkoihin, että mieleeni heräsi muutamankin kerran ajatus, kuinka haluaisin lukea tämän kirjoittaman kauhukirjan.

Mainingin varjo nostaa esiin teemoja, jotka jäävät lukijan päähän asumaan pitkäksi aikaa. Siitä löytyy ihmisten välisiä suhteita, joista jokainen on uniikki ja väkevä merentuoksuinen tarina muutoksesta.

"Kun jokin on vahvasti alkamassa, ei koskaan muista, mikä kaikki samalla päättyy."






Paula Nivukoski, 2020, Mainingin varjo, Otava




Mainoslinkit merkattu: *

Varjokirjamessut verkossa

$
0
0


Varjokirjamessut on perinteisesti järjestetty samaan aikaan kuin Helsingin Kirjamessut. Kuten emme tänä vuonna kokoonnu Messukeskukseen niin myös Rauhanaseman tapahtuma on peruttu ja Varjokirjamessut järjestetään verkossa.

Varjokirjamessut järjestetään 24.–25.10. Ohjelma on todella mielenkiintoinen ja monipuolinen tänäkin vuonna. Varjokirjamessut tiedottavat:

"Koronaviruksen aiheuttamien poikkeusten ja peruttujen tapahtumien jälkeen tuttua laatua tuo tänäkin vuonna yksi helsinkiläisen vastakulttuurin tärkeimmistä ja pitkäikäisimmistä tapahtumista. Luvassa on antiautoritäärisiä näkökulmia yhteiskuntaan muun muassa kirjaesittelyjen, esitysten keskustelujen muodossa. Nostamme esille mielenkiintoista kuluneen vuoden aikana julkaistua kirjallisuutta ja järjestämme keskusteluja päivänpolttavista yhteiskunnallisista aiheista sekä kamppailuista, ennen kaikkea anarkistisesta, feministisestä, antifasistisesta ja queeristä näkökulmasta."



Varjokirjamessujen ohjelma


Lauantai 24.10.2020


12.00 Runoesitys: Hanna Storm – Kanootin säilyttämisestä talven yli

Hanna Storm on Turussa asuva runoilija. Hänen esikoiskokoelmansa kutsun itseni kylään ilmestyi 2018 ja Kanootin säilyttämisestä talven yli -kokoelma elokuussa. Storm on kirjoittanut muun muassa ystävyydestä, lapsuudesta, vanhemmuudesta, luonnosta, yksinäisyydestä ja tulevaisuuteen liittyvästä ei-tietämisestä. Muodon tasolla Storm on kiinnostunut esimerkiksi typografiasta, kirjoista fyysisinä esineinä sekä äänirunoista.

12.30 TBA

13.00 Kirjahaastattelu: Saana-Maria Jokinen – Ääniä Sodasta

Lontoon yliopistosta maisteriksi valmistunut Saana-Maria Jokinen työskenteli vuosia Lähi-itään erikoistuneena vapaana toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, Ääniä sodasta; Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan (Gaudeamus) ilmestyi toukokuun lopulla.

13.30 Kirjahaastattelu: Eino Santanen – Rakas kapitalismi pilkku

Eino Santasen ensimmäinen proosateos, novellikokoelma rakas kapitalismi pilkku (Teos 2020) on intensiivinen, mustan huumorin sävyttämä otos rahan ja teknologian välittämää ja tarinallistamaa maailmaa, siis tätä meidänkin asuttamaamme. Santanen yhdistää ankaran yhteiskuntakritiikin mitä hellimpään myötäeloon lirissä olevia kohtaan.

14.00 Kirjahaastattelu: Laura Gustafsson – Rehab

Kirjailija ja dramaturgi Laura Gustafsson kertoo uusimmasta fiktiivisestä romaanistaan, Rehabista (Into Kustannus 2020). Rehabin keskiössä on materiaalinen maailma: sekä me eloperäiset ja geologiset olennot että ihmisen luomat esineet. Kaikki kytkeytyy yhteen kuin valtaisassa ornamentissa eikä mikään katoa, muuttaa vain muotoaan, tavarasta roskaksi, aineesta energiaksi – ja takaisin.

14.30 TAUKO

15.00 Kirjahaastattelu: Birgitta Wahlberg – Me ja muut eläimet

Elisa Aaltolan ja Birgitta Wahlbergin toimittama artikkelikokoelma Me ja muut eläimet — Uusi maailmanjärjestys (Vastapaino 2020) keskittyy uudenlaisen eläinsuhteen monitieteelliseen ja -taiteelliseen hahmottamiseen. Mitä eri tieteiden ja taiteiden alat paljastavat eläinsuhteestamme ja tavoista, joilla sitä tulisi uudistaa?

15.30 Kirjahaastattelu: Taneli Viljanen – Varjoja, usvaa

Taneli Viljasen Varjoja, usvaa (Poesia 2020) on lajirajoja kunnioittamaton esseeteos ja poliittinen kannanotto sukupuolen moninaisuuden puolesta. Teos kysyy ajattelun, ilmaisun ja identiteettien rajoja sekä etsii uudenlaisia olemisen mahdollisuuksia. Haastattelijana Tiina Lehikoinen.

16.00 Kirjahaastattelu: Maria Pettersson – Historian jännät naiset

Mitä yhteistä on tekoparrassa pelanneella baseball-tähdellä, kolumbialaisella huumepomolla, Yhdysvaltain sisällissodan sankarilla ja japanilaisella samurailla? He olivat kaikki naisia. Maria Petterssonin Historian jännät naiset (Atena 2020) marssittaa esiin naisia, jotka ovat jääneet suurmieshistorian varjoon.

16.30 Info ja esitys: Antiautoritaarinen kirjasto

Antiautoritaarisen kirjaston aktiivi kertoo projektista ja lukee vapaudenhenkisiä tekstejä. Äänikirjan merkitykset rakentuvat muustakin kuin tekstin tarjoamasta tiedosta. Antiautoritaarinen kirjasto tarjoaa vanhoille teksteille uuden elämän äänen muodossa. Samalla se tarkastelee saavutettavuuden näkökulmasta miten erilaisia ääniä arvotetaan.

18.00 LOPPU




Sunnuntai 25.10.2020


12.00 Kirjahaastattelu: Timo Virtala – Väkivallattomuuden voima

Timo Virtalan Väkivallattomuuden voima – Kertomuksia rohkeudesta (Umpihanki 2020) kertoo esimerkkien avulla, mistä väkivallattomuudessa on kysymys. Kirjan historialliset esimerkit todistavat, että kohdatessamme epäoikeudenmukaisuutta meillä on passiivisuuden ja väkivallan käytön lisäksi käytössämme kolmaskin vaihtoehto.

12.30 Kirjahaastattelu: Niko Eskelinen – Raskas perintö

Esittelyssä Niko Eskelisen, Juho Saaren ja Liisa Björklundin Raskas perintö – ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa (Gaudeamus 2020). Suomalaisen yhteiskunnan vaurastuessa ovat monet jääneet tästä kehityksestä paitsi sukupolvien ajaksi. Kuinka tämä kierre katkaistaan? Kirjoittajista paikan päällä puhumassa Niko Eskelinen.

13.00 Kirjahaastattelu: Mikko-Olavi Seppälä – Parempi ihminen parempi maailma

Mikko-Olavi Seppälä esittelee kirjaansa Parempi ihminen parempi maailma – Suomalaisen työväenteatterin päättymätön tarina (Vastapaino 2020).
"Työväenteatterikulttuuri on ravistellut yhteiskuntaa 1900-luvun alusta asti. Mihin työväenteattereiden menestystarina perustuu, miten ammattilaiset ja harrastajat ovat tottuneet työskentelemään läheisessä yhteistyössä ja miten kansa on yhä uudestaan noussut näyttämölle?"
13.30 Kirjahaastattelu: Edith Hammar – Homo Line

14.00 Runositys: Elsa Tölli – Fun Primavera

Elsa Tölli on helsinkiläinen lavarunoilija, Helsinki Poetry Connectionin pitkäaikainen aktiivi ja yksi Lavarunoakatemian perustajajäsenistä. Värikylläisillä keikoillaan Tölli tuo lavalle tunnekuohunsa, anteeksipyytelemättömän läsnäolonsa sekä lennokkaan kirvelevät runopuheensa.

14.30 TAUKO

15.00 Kirjahaastattelu: Joki_Pathirane – Mmmurica

Nykypiirrosta ja -runoutta yhdistävä Mmmurica pohjaa työparin Joki_Pathirane (Verna Joki & Henrik Pathirane) matkaan Yhdysvaltain Ruostevyöhykkeelle. Terävän humoristinen teos sekoittaa taidehistoriallisia pohdintoja kolonialismin kritiikkiin.

15.30 Kirjahaastattelu: Karoliina Niskanen – Tilhi

Karoliina Niskanen on helsinkiläinen kirjailija, teatteritaiteen maisteri sekä rap-artisti. Niskasen esikoisromaani Tilhi (Bazar 2020) on kertomus sijoituslapsista, rikkinäisistä perheistä ja rikkinäisestä systeemistä, unelmista ja pois lentämisestä. Kirja perustuu osittain tosielämän tapahtumiin. 

16.00 Luento: Samuli Lähteenaho – Mitä Libanonin kansanliikkeille kuuluu?

Kuluneen vuoden aikana Libanon on kohdannut koronakriisin, talousromahduksen, yleisen kansannousun ja Beirutin sataman tuhoisan räjähdyksen. Kaiken keskellä kansanliikkeet ovat haastaneet kaverikapitalismille ja uskonkuntien vallanjaolle perustuvaa yhteiskuntamallia. Mitä Libanonin kansanliikkeille kuuluu?
Samuli Lähteenaho on seurannut Libanonin yhteiskunnallisia liikkeitä ja poliittista tilannetta väitöskirjatutkimuksensa ohessa.

16.30 TBA

17.30 Haastattelu: Elokapina

Minkälainen liike Elokapina on? Mitä on luvassa koronanykyisyydessä ja -tulevaisuudessa paprikasumutuksen jälkeen? Mistä Elokapinan vetovoima kumpuaa, miten itseorganisoituminen horisontaalisessa liikkeessä toimii ja mihin kansalaistottelemattomuudella pyritään?
18.00 LOPPU




Lisätietoa tapahtumasta löytyy Varjokirjamessujen sivuilta täällä.

Livestream messuilta YouTubessa löytyy täällä.








Mainoslinkit merkattu: *

Kuvan Kevät 2020

$
0
0



Kuvan Kevät 2020 on Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely, joka siirrettiin toukokuulta tänne syksyyn. Kävely halki näyttelyn tilojen yksinkertaisesti teki hyvää. Sateinen päivä ja valkoiset hallit täynnä tavattoman erilaisia teoksia oli järkyttävä muutos eristäytymiseen Netflixin äärellä.

Kuvan Kevät on teemaltaan vapaa näyttely, johon osallistuu 39 kuvataiteen maisterin tutkintoaan viimeistelevää taiteilijaa. Näyttelyarkkitehtuurista vastaava Kuvataideakatemian näyttelysuunnittelun ja tilallisuuden lehtori Sakari Tervo sanoo:

"Ilman koronaakin Kuvan Kevät on omalaatuinen näyttely. Siihen osallistuu keskenään hyvin erilaisia taiteilijoita teoksillaan, joita ei muuten nähtäisi samassa tilassa. Näyttelyn moniäänisyys on sen suurin anti. On siis parempi kysyä kuin olettaa, olla kiinnostunut ja avoin. Ymmärtää, että yhteinen narratiivi sulkee ulkopuolelleen jotain huomaamatonta."

Näyttelyä kannattaa lähestyä miettimättä liikaa sen muodostamaa kokonaisuutta. Punainen lanka on mahdollista löytää vain sattumanvaraisuudesta, joka sekin on ehkä mielenkiintoista, mutta teosten kohtaaminen ainutlaatuisina hetkinä tekee tästä näyttelystä niin nautittavan.

Itse pysähdyin teosten äärelle hieman virran mukana, muita ihmisiä vältellen. En analysoi teoksia tässä tekstissä, vaan esitän näkemäni kuvin, jotka ovat otettu niissä kohtaa, kun tilaisuus sen salli. Kun kasvomaski ei vaikka tuntunut epämukavalta ja satuin olemaan oikeassa kohtaa kuvaan. Sattumanvaraisesti kohdaten aina uutta ja se tuntui juuri tähän aikaan sopivalta ja teokset auttoivat ylittämään ne arkiset ajatukset, joiden keloissa on joutunut pyörimään. Näyttelyn katalogissa lainataan Arte Ry:tä:

"Aikana, jolloin tavanomaisuus ja jatkuvuus kyseenalaistuu, tarvitaan epävarmuuden ja kaaoksen sietämistä. Taide on luonteeltaan tuntemattoman alueella. Taide muistuttaa, että voi olla jotain muuta, jotenkin muuten, eivätkä asiat pääty tutun rajoihin. Taiteen harjoittaminen lisää epävarmuuden sietokykyä, ongelmanratkaisukykyä ja taitoa toimia tilanteessa, jossa tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja. Taide voi venyttää tuttuuden rajoja ja opettaa vierauden kohtaamista."

Katalogissa kirjoitetaan myös, miten taiteilijat odottavat nyt teostensa lopullista valmistumista, kun ne pääsevät dialogiin katsojien kanssa. Pysyn itsekkäästi hiljaa niiden äärellä. Olen ansainnut hetkeni sateisessa harmaudessa, ihan vain vastaanottaen, mutta takaan dialogia käytävän vilkkaasti ja suosittelen, että käyt ottamassa osaa siihen.

Kuvien alla on taiteilijoiden omat saatetekstit teoksiinsa.

Eva Lamppu, Före festen, 2020, yksityiskohta

"Kvinnan går fram till mannen och vänder sig om.
– Ids du massera mina axlar en stund? Det värker så mellan skulderbladen. Eller håller du på med något viktigt?
– Nej, visst.
Kvinnan tar loss sitt huvud och lägger det på glasbordet intill teven.
– Kan du använda lite olja? Jag gillar doften av ingefära och oljan känns så mjuk.
Mannen öppnar flaskan, häller lite olja över kvinnans axlar och börjar massera, frågar:
– Vad funderar du på?
– Jag? Inget egentligen. Du?
– På råttorna på gården, hur många de är och att ingen gör något åt dem. Jag blir tokig.
– Sant.
Kvinnan stönar av smärta.
– Jag tror förresten att jag kommer till festen så här.
– Utan huvud menar du?
– Ja, jag ser bättre ut så här och så tror jag det kan bli roligare också.
– Jag tycker nog du ser mer ut som dig själv med huvud.
– Mm...
Mannen tittar på sitt armbandsur och rätar till axelbanden på kvinnans klänning. Kvinnan står kvar en stund och går sedan till köket."

 

Eva Lamppu, Före festen, 2022, yksityiskohta




Mia Saharla, Venytys (juoksijan maalaus), 2020, yksityiskohta

"Työhuoneella on liuta kysymyksiä ja ehdotuksia. Materiaaleja ja niiden problematiikkaa. Ääriviivat, ärsyttävän määrittelevät, silti siinä. Kiilakehikko; ylijäämä, olennainen. Mitä karsitaan, mitä ei ole karsittu. Siinä ne ovat ja kasvattavat reunaa. Mihin kohtaan maalaus asettuu, missä se tapahtuu. Miltä ja missä se tuntuu.
Jokaiseen kysymykseen ei ole vastausta, ei ainakaan vielä, nyt, tässä. Kysymyksenasettelu, mikä on tulokulma. Miksi näin, tämä tässä."


Iisa Lepistö, Entisessä maailmassa halusin myös paljon muuta, 2019-2020, yksityiskohta

"Prologi:
Entisessä maailmassa halusin tehdä veistoksen kivestä. Halusin muuttaa sen muotoa niin, että se omalla kielellään mukailisi kaikkea tuntemaani ja kaartuisi pehmeänä sormieni alla, kuvastaen tuntemiani asioita.

Entisessä maailmassa halusin myös paljon muuta."


Sakari Vinko, Paralipsis, Among the Other, In Memorian, 2020

"Tuijottaessani lattiaan erotan kehikon, joka lävistää kaiken paikalleen. Pysähtyneenä muodot piirtyvät hetkeksi pinnalle, ja sekunniksi ne piirtyvät verkkokalvolleni. Räpäytän silmiäni, ja muodot ovat muuttuneet, mutta paikannan ne välittömästi. Silmäluomeni ovat raskaat, enkä voi sille mitään. Juovuttava rikin ja mädän katku tunkeutuu sieraimiini, mutta en havaitse sen lähdettä. Käteni harovat ilmaa. Sormenpääni piirtävät muodon kartalle ennen kuin se hajoaa sarjaksi pisteitä. En voi sille mitään. Tunnen vimman, palon ja höyryn, joka tiivistyy ja nousee sisältäni sappeni kiehuessa, mutta jonka huomaan vasta viileän sateen laskiessa päälleni. Haluan takaisin, mutta lupasimme, että emme enää palaa."


Maisa Majakka, Kaikki nuoret tyypit, 2020

"jos saisit kuulla mitä tein / mä kanssa tyttöjen illoin /
sä yllättyisit varmaankin /
ei pidä luulla että vein / mä niiltä kunnian silloin /
kun tuskin uskalsin mä koskee / haroi huuli jotakin poskee /
kuinka paljon kuinka turhaan /
hellyyttä mä silloin pelkäsin
Ake Make Pera ja mä, säv & san. Hector

Nurmikko Kiasman ja Mannerheimintien välissä valuu edessäni, ylhäältä alas täynnä samanhenkisen koiralauman jäseniä. Osa on tuttuja, osa on rakkaita, mutta kaikki jäävät lopulta tuntemattomiksi. El Tiempo maksaa alle vitosen, mutta kuka sitä noutaisi meille? Elokuun aurinko paistaa matalalta, kun teen seppeleen vähistä apiloista."


Henna Aho, Painting as Holder, 2020, yksityiskohta

"Viivyttelin työhuoneelle lähtöä niin kauan kuin mahdollista. Huomasin, että Dr. Hennings oli soitellut myöhään. Oli varmaan ollut tekemässä siellä niitä ”tutkimuksiaan”.

573 3389100

– olit soitellu.
– xxx xxx xxx
– miten niin oranssit hampaat?
– xxx xxx xxx
– no, se lukee siinä tuubin kyljessä. PO20.
– xxx xxx xxx
– siellä takana se kyllä lukee. Tiedät varmaan, että kadmium-pigmentti imeytyy elimistöön ihon kautta ja kerääntyy elimistöön...?
– xxx xxx xxx
– en oo kyllä kuullu, et kenelläkään ois koskaan hampaitten kautta tullut mitään näkyviin…
– xxx xxx xxx
– no odota nyt vaan siellä, olen just tulossa! katsotaan sitten… sitä tilannetta.
haloo? ooks sä vielä siellä? Dr. Hennings?

Tilanne oli rasittavampi kuin olin ajatellut."


Emma Luukkala, Tiptoe, Stash, Avec Jeanna, 2020

"Sukassa on reikä. Räsymatolla on roskia. Laitteet hajoavat, ruokapöytä täyttyy tavaroista ja sängynvierus melkein puhtaista vaatteista. Tuntuu pahalta heittää mitään ”pois”, kun tiedän, ettei sellaista paikkaa ole olemassa.

Tämä on kaunis.
Tämä pitäisi korjata.
Tästä voisi vielä tehdä jotain.

Aine koskettaa toista. Kun pellavakangas imaisee liivateliiman, siitä kuuluu sirinää. Maali luistaa, imeytyy, peittää, loistaa, tökkii ja on tahmeaa. Kädet koskettavat toista, ja se koskettaa minua. Materiaali on voimakas, ihailen sitä."


Teresa Kari, XXXXXX / Gygnus X-1 -----Paskalatinan pitkät perinteet----- puutarha: tomusta tähtiin: inde ad astra pulvis, 2020, yksityiskohta

"Olin pitkään haaveillut tekeväni puisen puutarhan täynnä hyönteisiä.
Kun viimeisimmän koiramme kuolemasta oli kulunut kaksi vuotta, annoin periksi. Lupasin lapsille lemmikin. Päädyimme pitämään rukoilijasirkkoja.
Lapset ovat keksineet nimen jokaiselle rukoilijallemme. Ensimmäinen sirkkamme oli sphodromantis viridis. Hymyilin lasten nimetessä sen Eevaksi. Lapsille olen luvannut olla laittamatta kuolleita lemmikkejä hartsivaluihin. He ovat ilmaisseet vahvasti toiveensa, etten käytä Eevaa, Hihiä, Selmaa, Lölöä, Teo-teoa, Bauta, SuperSiliä tai Kurkkua taideprojekteissani.
Jos lemmikkihyönteiselle täytyy tehdä eutanasia, se pistetään ensin jääkaappiin, jolloin hyönteinen alkaa horrostamaan. Tämän jälkeen se siirretään pakastimeen. Jotkut lähteet suosittelevat vähintään kolmen päivän pakastamista, jotta hyönteinen ei virkoa sulaessaan.
Puutarhaani olen hankkinut kuolleita löytö-ötököitä ulkoa luonnosta sekä kirpputoreilta. Vanhimmat teokseni hyönteisistä ovat 1950-luvulta kansakoulun kokoelmista."


Teresa Kari


Ida Sofia Fleming, Koti ei ole siellä missä minäkin, 2019-2020, yksityiskohta

"paikannan tilaa
sen sielut seinillä"





Lisätietoa näyttelystä, sen performansseista ja opastuksita Taideyliopiston sivuilla täällä.


Näyttely on esillä kolmessa näyttelytilassa:


Exhibition Laboratory C, Merimiehenkatu 36, C-rappu

Henna Aho, Inka Bell, Anna Broms, Laura Dahlberg, Ida Sofia Fleming, Venla Helenius, Verna Joki, Aura Kotkavirta, Iisa Lepistö, Emma Luukkala, Maisa Majakka, Inga Meldere, Emma Nurminen, Sampsa Pirtola, Iiri Poteri, Toni Vallasjoki, Timo Viialainen, Sakari Vinko


Exhibition Laboratory B, Merimiehenkatu 36, B-rappu

Sampo Aatos, Kaija Hinkula, Tuomas Holst, Hanna Kanto, Teresa Kari, Reetta Koskinen, Eva Lamppu, Aino Lintunen, Sari Majander, Rosaliina Paavilainen, Jaakko Pietiläinen, Salome Rajanti, Mia Saharla, Sandra Schneider, Lauri Tiainen

Project Room, Lönnrotinkatu 35

Heta Bilaletdin, Maaria Jokimies, Topi Juntunen, Val Smets, Emilia Tanner, Risako Yamanoi


Avoinna ti–su 11–18. Vapaa pääsy.






Hyvin hyvin perusteellinen lista kauhukirjoja

$
0
0



Halloween on juhla mitä jouduin lapsena viettämään ihan yksin, kun ei sitä täällä pohjoisessa vielä osattu arvostaa. En edes saanut ikinä pyytämääni kurpitsapiirakkaa (myöhemmin olen huomannut, etten edes pidä siitä) ja yksinäni koristelin huoneeni Tiimarin hämähäkinseitillä ja katsoin uudestaan Freddy Krueger -leffoja.

Nyt Halloween on iso tapahtuma täälläkin ja vaikka sen kaupallisuus vierastuttaa, niin samalla se kaikki dekadenssi ja ylitsevuotava pimeydellä mässäily edelleen viehättää.

Haluan tehdä jälleen listan kauhukirjoista joita suosittelen, koska ilman kauhua en aidosti tiedä missä olisin nyt lukijana. Juuri kauhu oli se asia, joka ajoi minut kirjojen pariin ensimmäisenä. 

Muistan miten tuskaisen vaikeaa oli löytää oikeanlaisia kirjoja ja vaikka se nykyään on internetin myötä niiiiin paljon helpompaa, niin kannan nyt oman korteni kauheaan kekoon 70 kirjavinkin voimin. Kirjoja linkkaamalla pääsee suoraan Adlibriksen sivuille.




Stephen Jones (toim.)



Edgar Allan Poe



Juri Nummelin (toim.)



Pirkko-Liisa Perttula



Lotta-Liisa Joelsson



Josh Malerman



Jennifer McMahon



Hanna Morre



Zacharias Topelius



Jaana Ala-Huissi ja Mervi Heikkilä



Arthur Conan Doyle



Päivi Alasalmi



Marko Hautala (toim.)



Harri Istvan Mäki



Kristina Ohlsson



Marko Hautala



Johanna Sinisalo



Mats Strandberg



Dean Koontz



Clive Barker



Mikko Toiviainen






Magdalena Hai



Stephen King



Tiina Hautala



Max Brallier



M.R. James



H. P. Lovecraft



Bret Easton Ellis



Katri Alatalo (toim.)






Joe Hill



Neil Gaiman



Ira Levin



Bram Stoker



Grady Hendrix



Terhi Tarkiainen



Nick Cutter



Henry James



Mark Z. Danielewski



Jenny Jägerfeld ja Mats Strandberg



Mary Shelley



Shirley Jackson



Shaun Hamill



Robert Louis Stevenson



Chuck Palahniuk






Matt Ruff



Matti Järvinen (toim.)



Max Brooks



Anne Rice



Oscar Wilde



Christina Henry



Paul Tremblay



Ransom Riggs



Horace Walpole



Ray Bradbury


Robert W. Chambers



John Ajvide Lindqvist



Axel Gabriel Ingelius



J. Sheridan Le Fanu



Johann Wolfgang von Goethe



Richard Matheson



Peter Straub



David Mitchell



Lafcadio Hearn



Grady Hendrix



Gaston Leroux



Kaikki elävä - Riikka Pelo

$
0
0


Kaikki elävä on kirja, joka todella pitää sisällään sellaisen rikkaan painavan tarinan, jota sen järkälemäinen ulkomuoto lupailee. Tämä ei ole välttämättä helppo, mutta hyvin paljon antava lukukokemus.

Riikka Pelo on helsinkiläinen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka on voittanut Finlandia-palkinnon romaanillaan Jokapäiväinen elämämme. Tämän esikoisromaani Taivaankantaja ilmestyi vuonna 2006 ja oli ilmestymisvuonnaan Runeberg-palkintoehdokkaana sekä voitti Tiiliskivi-palkinnon

Riikka Pelo. Kuva: Liisa Takala

Kaikki elävä on romaani, joka lukeutuu itselläni tämän kirjarikkaan vuoden ehdottomaan parhaimmistoon. Se kosketti niin monella eri tasolla, että tuntuu kuin olisin lukenut yhden romaanin sijasta useita, kun kirjan tarina lohkeilee useaan eri suuntaan.

Seuraamme siinä teini-ikäistä Auraa, tästä erkaantunutta äitiä Elleniä, sekä pakkopalautusprosessin keskellä painivaa Allania. Näiden kohtalot kietoutuvat niin laajempiin yhteiskunnallisiin aiheisiin kuin myös muinaisiin myytteihin. Lopulta kuitenkin lukijan huomio keskittyy näihin eläviksi kirjoitettuihin hahmoihin.

Pelo kirjoittaa kirjoittaa eläväksi muun muassa teinityttöjen maailmaa ja sen kieltä kuin kyseessä olisi tosiaan aivan oma kielensä. Ja niinhän se oikeastan onkin. 


"ME olemme ME. Meitä ei hävetä mikään. Olemme sinisiä, keltaita, ruskeita ja vaaleanpunaisia tyttöjä. Häiritseviä ja kovaäänisiä. Ja paljaita. Pelkkää pintaa. Olemme kaikkivoipaisia. Olemme KAIKKI. MEITÄ ei sido mikään. Eivät säännöt, eivät kellonajat. Eivätkä varsinkaan suuret odotukset. Kukaan ei sano, mitä meidän pitäisi tehdä. Jos joku yrittää kertoa meille, ME sanomme JOOJOO. Me sanomme usein JOOJOO. JOOJOOJOO. Eikä se tarkoita mitään. Meidän sanamme ovat keveitä. Niistä ei jää jälkiä. ME teemme mitä haluamme."


Sama tyttöjen maailma nähdään vieraana kun sitä tarkkailee toisesta kulttuurista tullut ihminen. Siihen takertuu painolastia, jota meidän voi olla hankala nähdä ja siksi hankala tuntea sympatiaa. Kyse on kielestä ja kommunikaation ongelmasta, mutta myös jostain paljon syvemmästä.


"Kirkaisut tulivat heidän kurkustaan. Mutta kukaan ei ajanut heitä takaa. Heidän mukanaan vaunuun hyökkäsi hiuslakkojen, meikkivoiteiden, ihorasvojen hajusteiden tuoksupilvi; viidakon aluskasvillisuuden paksu lemu, mätänevät kukat, veri, syvä, paksu veri. Kukaan ei silti ollut hädässä. Kukaan ei koettanut paeta. Kukaan ei koettanut raiskata tai tappaa ketään, vaikka minun kaikki lihakseni luulivat niin. Niillä on oma muisti, ne ovat varautuneita hätätilaan joka hetki, ilman syytä."


Kieli on oleellinen osa juuri tätä romaania. Sen tarina kertoo kielestä, nimistä ja tavastamme kategorisoida asioita sanoin. Se kertoo myös siitä mitä jää kielen ulkopuolelle ja siitä miten joskus toisen kieltä ei vain ymmärrä. Kyse voi olla vieraasta kielestä tai kulttuurisen kielen ymmärtämisestä. Käsitteellisestä kielestä, jonka oppimiseen ei auta sanakirjat vaan tarvitsemme syvempää ymmärrystä.


"Kirjoitan nämä sanat: Tämä on totta, koska minä sanon niin. Olen kokenut tämän. Koen kaiken tämän paraikaa. Minulle ei ole muita todistajia. Ei ole ketään, joka lohduttaisi tai kannustaisi. Ei ole ketään, joka näkee minut nyt. On vain sanani. Niillä ei ole painoa, vaikka olen kantanut niitä mukanani kuin ne olisivat lyijyä. Sanat, jotka ovat sydämessäni. Sydämen sanat, paljas kieli. Sanat kurkussa. Sanat, kuten: tie, totuus ja elämä. Tai: me, meidän. Ja sanat, kuten: kansanmurha."


Kieli on identiteetti. Se on jotain mikä voi pelastaa tai tuomita. Luin juuri Twitteristä miten Jussi Halla-Aho pilkkaa pakkopalautukseen joutuvia ihmisiä matkimalla heikkoa suomenkielen taitoa ja palasin mielessäni tämän romaanin maailmaan. Tarinoissa hyvän ja pahan rajat piirretään usein helpommin, mutta tarinat myös auttavat näkemään noita rajoja todellisessa maailmassa. 


"Kirjaimilla on merkitystä, jokainen kirjain on pyhä, jokaisessa ripe jumalaa. Mutta kirjaimia ei voi syyttää onnettomuuksista, vain ihmisiä, jotka niitä käyttävät. Mutta täällä kukaan ei kuule, mitä mielessäni puhun, kukaan ei osaa lukea mitä kirjoitan.


"Muttä tämä ei ole vain elämän ja kuoleman kysymys. On kysymys oikeudesta puhua. On kysymys oikeudesta tulla kuulluksi. Oikeudesta olla hyvän puolella ja vastustaa pahaa. On myös kysymys oikeudesta olla olemassa."


Kaikki elävä on tarina, tai oikeastaan joukko tarinoita, siitä miten suljemme ulos sitä mitä emme ymmärrä. Se on tarina ihmisistä ryhmänä ja niistä uhkista mikä meitä tulee vastaan niin ekologisen ympäristömme kuin toistemme suunnalta. Kaikki elävä on myös ihan pirun koukuttava tarina juuri siinä esiintyvistä hahmoista. Romaani, joka pitää otteessaan sivu sivulta ja lopulta sitä huomaa lukeneensa koko järkäleen kuin huomaamattaan loppuun.















*mainoslinkki

Finlandia-ehdokkaat 2020

$
0
0



Finlandia-palkinnot vuodelle 2020 jaetaan 25.11 ja ehdokkaat ovat nyt selvillä. Tätä listaa selatessa ajattelee, että vähänkö tässä maassa tehdään hyvää kirjallisuutta. Ehdokaslista on silti vasta jäävuoren huippu hyvästä kirjallisuudesta mitä täällä vuosittain julkaistaan ja valinta on varmasti olla vaikeaa. Vaikka välillä tuntuu, ettei kirjoista puhuta tarpeeksi, niin Finlandia-palkinto jaksaa vuodesta toiseen kiinnostaa ihmisiä ja osaltaan pitää keskustelua yllä.

Vuoden 2020 Finlandia-palkintojen voittajat julkistetaan keskiviikkona 25.11. suorassa televisiolähetyksessä Yle TV1:ssä kello 19.

Finlandia 2020 – lukemisen juhlaa -ohjelma juhlistaa suomalaista uutuuskirjallisuutta ja nostaa esille lukemisen merkityksen poikkeuksellisena vuonna. Ohjelman ytimessä on kirjojen äärellä käytävä keskustelu ja lämmin tunnelma.

Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valitsee tänä vuonna Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar, lasten- ja nuortenkirjallisuuden voittajan näyttelijä Christoffer Strandberg ja kaunokirjallisuuden voittajan kapellimestari Hannu Lintu.


Vuoden 2020 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja raadin perustelut:


Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva



Leena Malkki
Mitä tiedämme terrorismista 
(Otava)




Teos on ansiokkaasti jäsennelty kokonaisuus, joka tekee terrorismitutkimuksesta ihailtavan yleistajuista. Kirja purkaa mystisyyttä radikalisoitumisen ympäriltä. Samalla se auttaa ymmärtämään kuohuttavan ilmiön taustoja. Vaikka aihe on rankka, teos jättää ilahtuneen olon, koska lukija palkitaan kattavaan tutkimustietoon perustuvilla oivalluksilla.


Jussi Pullinen
Mitä meille tapahtui? 
(HS Kirjat)



Kirja kuvaa nautittavan sujuvasti ja havainnollisesti digitaalista arkeamme. Terävästi perusteltu teos rohkaisee kriittiseen ajatteluun sekä toimimaan viisaasti itseämme ja muita kohtaan. Kirja innostaa pohtimaan, miten paljon haluamme säilyttää satunnaisuutta ja inhimillistä keskeneräisyyttä algoritmien hallitsemassa maailmassa.


Marjatta Sarpaneva
Timo Sarpaneva – taide ja elämä
(Tammi)



Rakastetun ja arvostetun taiteilijan karhean loistelias elämäkerta, jossa puoliso käy läpi omakohtaisesti koetut uran huiput ja aallonpohjat kipeitäkään puolia kaunistelematta. Kerronnassa yhdistyvät upealla tavalla teksti ja kuvat, ja teos tuo hienosti esiin elämän ja taiteen erottamattoman yhteyden.


Timo R. Stewart
Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys 
(Gaudeamus)



Ansiokkaasti tutkittu ja taiten kerrottu tositarina, jota on vaikea uskoa todeksi. Miten viipurilainen maanmittari uskoi Raamatun tekstien paljastavan liitonarkin kätköpaikan, miten hän sai tuekseen sijoittajat Englannista ja miten kadonneen aarteen metsästys Jerusalemin Temppelivuorella päättyi mellakkaan ja kansainväliseen selkkaukseen?


Taskinen, Juha
Jää hyvin, saimaannorppa
(Docendo)



Sympaattinen ja koskettava kuva- ja sanateos saimaannorppien elämästä ja elinpiiristä. Kirjasta välittyy laajan tietosisällön ohella tekijän elämäntyö kotoperäisten hylkeidemme ystävänä, huolenpitäjänä ja puolestapuhujana. Hänen matkassaan lukija pääsee tutustumaan norppiin myös yksilöinä omine luonteineen ja erityispiirteineen.


Marko Tikka & Seija-Leena Nevala
Kielletyt leikit – Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888–1948
(Atena)



Teos kuvaa mukaansa tempaavalla tavalla ainutlaatuista tanssikieltoa, joka oli voimassa Suomessa talvi- ja jatkosotien aikana. Jännitystä kerrontaan luo se, että lakia uhmattiin kirjaimellisesti oman henkensä kaupalla. Teos kasvaa otsikkoaihettaan laajemmaksi sosiaali- ja mentaalihistorialliseksi kuvaukseksi suomalaisesta sielunmaisemasta.



Vuoden 2020 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat ja raadin perustelut:


Heikki Saukkomaa / Lehtikuva


Siiri Enoranta
Kesämyrsky
(WSOY)



Kipua, kaipausta ja kilpailua käsittelevä romaani hurmaa lukijan loisteliaalla ja notkealla kielellään. Sen nostalgiaa ja futurismia yhdistelevä maailma vie lukijan mukanaan pohtimaan kulisseja, petollisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Synkät ja valoisat sävyt muodostavat kokonaisuuden, joka muistuttaa kesäistä myrskyä.


Aino Havukainen & Sami Toivonen
Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla 
(Otava)



Riemastuttava kuvakirja osoittaa, kuinka näennäisesti arkiset asiat voivat tosiasiassa olla jännittäviä seikkailuja. Teoksen kertomus on täynnä huumoria, joka tarjoaa iloa ja uusia näkökulmia maailman tarkasteluun kaikenikäisille lukijoille. Rikkaan kuvituksen yksityiskohdat ovat lahja, jonka lukija saa jokaisella lukukerralla uudestaan.


Katri Kirkkopelto
Molli ja maan ääri 
(Lasten Keskus)



Hellyttävä matkakertomus seikkailusta, joka ei vie liian kauas. Onneksi viisaat jalat osaavat aina tuoda takaisin kotiin. Upea kuvakirja matkakuumeesta, koti-ikävästä, itsensä voittamisesta ja tärkeistä ystävistä kietoo kuulijansa sadun usvaan.


Meri Luttinen
Myrskynsilmä 
(WSOY)



Esikoiskirjailijan muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuvan seikkailun taidokas kerronta imee mukaansa ensi riveiltä alkaen. Päähenkilö Kainu oppii näkemään erityisyytensä ja ottaa paikkansa mahtavimpana tietiänä viiteensataan vuoteen. Kirjan kieli on vivahteikasta. Tarina on eheä ja vetävä kokonaisuus, joka pitää lukijan otteessaan.


Anja Portin
Radio Popov
(S&S)



Lämmin seikkailutarina kertoo yksinäisistä lapsista, joiden huolet joku kuitenkin kuulee. Kirjassa on klassisen saturomaanin aineksia ja sympaattinen kertojanääni. Keksijä Popovin radio luo toimivan kehyksen tarinalle, jossa hylätyt lapset ryhtyvät auttamaan toisiaan.


Laura Ruohonen, Kuvitus Erika Kallasmaa, Musiikki Petri Kumela, Översättning Annika Sandelin
Otus opus. Runoja ja totta pienistä eläimistä / Zoologipoesi. Smådjur i toner 
(Otava / Förlaget)



Oivaltavat, yllättävät ja rytmikkäät riimit havainnollistavat erilaisten otusten ominaisuuksia taidokkaasti. Raikas ja ilmeikäs kuvitus esittää lorujen otukset erilaisina yksilöinä ja hyödyntää suuret aukeamat kokonaisuudessaan. Otuksista kerrotut faktat ovat kiinnostavia poimintoja eläinmaailmasta ja muodostavat runojen kanssa tasapainoisen kokonaisuuden.




Vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja raadin perustelut:





Ann-Luise Bertell
Heiman 
(Förlaget)



Heiman on vangitseva ja juureva tarina, joka vie meidät neljän sukupolven läpi Pohjanmaan avarassa maisemassa. Kirjan kieli on tarkkaa, mutta eleetöntä, sen ihmiset kipuilevat oman olemisensa ja muiden toiveiden ristipaineessa. Bertell katsoo henkilöitään lempeästi, myös silloin kun he vähiten sen ansaitsevat.


Ritva Hellsten
Raija 
(Aviador)



Raija on surullisenkaunis ja jäljen jättävä taiteilijaromaani, jossa Ritva Hellsten tulkitsee edesmenneen kirjailijasisarensa Raija Siekkisen elämää ja sisäistä maailmaa uskottavasti. Teos käsittelee lahjakkuutta, rakkautta, kirjoittamisen onnea ja kauhua sekä arkipäivän armottomuutta tavalla, joka läpäisee lukijan suojauksen.


Tommi Kinnunen
Ei kertonut katuvansa 
(WSOY)



Jotkut marssivat sodista sankareina, jotkut ihmisarvostaan riisuttuina. Lapin sodan raunioille sijoitettu romaani kuvaa jälleenrakennusajan Suomen lohdutonta alkutilannetta, jossa ihanteet ja haaveet ovat romahtaneet. Tommi Kinnusen erilainen vaellusromaani jää elämään lukijan mieleen pitkinä, vaikuttavina jälkikuvina.

Anni Kytömäki
Margarita 
(Gummerus)



Margarita on helmi kirjaksi – tai jokihelmisimpukka, jonka sisältä löytyy yllätys. Teksti asettuu
suomalaisten luontokirjailijoiden perinteeseen kaunokirjallisesti korkeatasoisella otteella, lukijansa
älynystyröitä hieroen. Samalla romaani on kriiseissä hautuvan uuden ajan ajattelun kuvaus.

Heikki Kännö
Runoilija 
(Sammakko)



Runoilija on kunnianhimoisesti kirjoitettu eurooppalainen fantasia, joka vie lukijan seuraamaan Aurelian Bennin pirullista kujanjuoksua läpi 1800-luvun Euroopan. Tarina punoo yhteen magiaa, filosofiaa ja yhteiskunnallisia teemoja tavalla, joka pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka.


Anne Vuori-Kemilä
Mustaa jäätä 
(Karisto)



Yhteisön poikkeusyksilöitä tukahduttava paine, suomalainen vaikenemiseen kallistuva puhekulttuuri, vuosien tunnelukot ja mielenterveysongelmat. Vuori-Kemilän aiheet ovat raskaat, mutta hän kuvaa maailman kolhimia ihmisiään oikeudenmukaisella lämmöllä ja rakkaudella, heidät kirjailijan taidolla lihaksi ja vereksi muuttaen.











Mainoslinkit merkattu: *

Away with the Penguins - Hazel Prior

$
0
0



Away with the Penguins on lämminhenkinen ja rento kirja, jossa perhe yhdistyy sukupolven mittaisen kuilun takaa, vanha nainen löytää uuden kipinän elämään ja ennen kaikkea hengaillaan pingviinien kanssa.

Hazel Prior on englantilainen kirjailija ja harpisti, joka on kirjoittanut aiemmin romaanin Ellie and the Harpmaker. Yhdysvalloissa Away with the Penquins on julkaistu nimellä How the Penguins Saved Veronica. On erityisen osuvaa, että tämän kirjan on julkaissut juuri Penquin-kustantamo. Pingiviinit ovat niin hienoja.

Hazel Prior. Kuva: Ursula Franklin

Away with the Penquins kertoo 85-vuotiaasta Veronica McCreedystä, joka asuu vain kotiapulainen seuranaan suuressa kartanossa Skotlannissa. Tämän päiviin kuuluu Darjeeling-teen juominen, luontodokumentit ja silloin tällöin roskien kerääminen läheiseltä rannalta.

Yksinäisen elämän tasaisuutta rikkovat muistot, jotka tuntuvat puskevan pinnalle yllättäen. McCreedy ottaa yhteyttä pojanpoikaansa, jota ei ole ikinä nähnyt. Kohtaaminen on molemmille järkytys. Pojanpoika on katkera isälleen, joka jätti tämän nuorena ja osa katkeruudesta valuu isoäitiäkin kohtaan, joka taas on järkyttynyt pojanpoikansa koko olemuksesta.

"How is it possible that this disgraceful, smeary, drug-befuddled creature could be my own grandson? Doesn't he know about the existence of soap and water?"

Yhdeksääkymmentä lähestyvä McCreedy pohtii mitä tämän mittavalle omaisuudelle tulee käymään elämän loppuessa ja luontodokumenttien pingviinit tulevat tämän mieleen. Hyvin nopean prosessin päätteeksi McCreedy on aivan kaikkien vastusteluista huolimatta matkalle Antarktikselle, jossa ryhmä tutkijoita ottaa tämän vastahakoisesti vastaan. Sitten kirjaan tallustelevat pingviinit!

"Seeing the penquins was a joy but also somehow a shock. Their bright beady eyes, their pudgy bodies, their characterful flippers and feet. The admittedly disgusting yet simultaneously satisfying smell of them. Theri cacophony of trumpeting, squawking and braying calls. The way they sometimes walk single-file in a line along a penquin highway; the way they scoot and slide across the snow. The way they waggle their bottoms, shake their feathers and preen. Their whole outlandishly gregarious approach to life."


Jääpingviinejä, joillaisten luona tutkijat kirjassa asuivat. Kuva: Nigel Pavitt / Getty Images


McCreedy katselee pingviinien vuorovaikutusta keskenään ja huomioi miten luonnollisesti nämä muodostavat keskenäisen yhteisön ja kodin. Tämä ajattelee miten ei ole ikinä itse oppinut tuota taitoa.

"Don’t you find that, as the years pass, you become less obsessed with yourself—and you care about other people more? As you get older it’s as if your capacity for love grows.” I am silent. I have not found this to be the case at all. Quite the reverse."

Kun pienen pieni pingviinin poikanen jää ilman emoa saa McCreedy kauhukseen huomata, että tutkijat eivät aio tehdä asialle mitään. Useat pingviinit eivät selviä luonnossa ja tutkimusaseman tehtävä ei ole pelastaa yksittäisiä lintuja, vaan pitää niistä kirjaa. McCreedy ajautuu tunnekuohun vallassa kampanjoimaan poikasen puolesta.

"I want to knock their heads together, make them see that a species is its individuals. That individuals matter. It is men like these who cause wars, where thousands of peace-loving individuals are sacrificed for a so-called "noble" cause. History looks back and says this side won and that side lost, but the reality is that nobody wins. And what about the thousands of men and women and children who are butchered in the process? Does nobody care about them? Each on of them matters. Each and every one."

Lukijalle tehdään selväksi, että McCreedyn, jonka elämää sota varjosti nuorena, purkaus juontaa jostain syvemmästäkin kuin yhden pingviinin pelastamisesta. Tämä alleviivaava tyyli ei kuitenkaan häiritse vaan naisen sisäisen matka niin menneisyyteen kuin nykyisyyteenkin on hyvin selkeästi linkittynyt tämän Antarktiksen matkaan. Lukija ehkä päästetään helpolla asioiden oivaltamisen suhteen, mutta joskus elämä vain on niin yksinkertaista ihan oikeasti.

Myös kirjan ympäristötietoinen puoli tehdään paikoin hyvin selkeäksi ja vaikka se ottaisikin välillä saarnaavia sävyjä, niin nykyaikainen kirjallisuus ei enää ole olemassa maailmassa, jossa ympäristökysymykset olisivat hahmojen elämäntapaan liittyviä kysymyksiä. Ne koskettavat ihan jokaista ja kirja heijastelee tätä todellisuutta.

Away with the Penquins kuvaa upeasti karuinta luontoa, päästää lukijan kurkistamaan McCreedyn elämään vuosikymmenten taakse päiväkirjamerkintöjen kautta ja paljastaa siinä samalla menneisyyden salaisuuksia. On virkistävää, että McCreedyn hahmosta ei ole tehty pelkästään strereotyyppistä "äkäistä vanhaa naista, jolla on pohjimmiltaan hyvä sydän", vaan hahmosta löytyy aidosti monipuolisuutta ja vikoja.

Tutkimusasema asettaa sen asukkaille ja kirjan tarinalle mukavan tiiviit rajat ja vaikka kyseessä on viihteellinen kirja, niin kyse on, noh... tosi viihdyttävästä viihteestä. Pingviineillä! Pingviinit ovat erittäin hienoja eläimiä ja niitä on tässä kirjassa paljon.

Beautiful You - Chuck Palahniuk

$
0
0



Beautiful You on kirja, jota ei missään nimessä voi suositella kaikille. Jos seksikohtaukset kirjallisuudessa normaalisti tuntuvat kiusallisilta, niin tässä kirjassa ne on kirurgisen tarkasti suunniteltu aiheuttamaan inhoreaktioita.

Chuck Palahniuk on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka teoksista erityisesti Fight Club on noussut eräänlaiseksi sukupolvensa klassikkoteokseksi. Omaan lukuhistoriaan tämä kirjailija kuuluu erottamattomasti ja Lukupinossa olen aiemmin käsittelyt tämän teosta Adjustment Day.



Beautiful You kertoo nuoresta Penny Harriganista, joka työskentelee pienissä tehtävissä suuressa lakifirmassa. Yllättäen tähän iskee silmänsä digiajan suurvelho, miljardööri ja maailman vaikutusvaltaisimpia naisia kierrättänyt C. Linus Maxwell. Tai kuten lehdistö kutsuu tätä: "Climax-Well".

Penny ajautuu Maxwellin kanssa suhteeseen, mutta huomaa pian olevansa uuden seksilelu-malliston testihenkilö. Nämä uudet lelut mainostavat tekevänsä miljardit aviomiehet turhiksi ja Penny tulee huomaamaan, että niiden vaikutusvoima on todellinen. Vaikkakin jotain pahaenteistä Maxwelliin aikeissa tuntuu olevan.

Palahniukilla on tapana kuljettaa tarinoitaan niiden alkuasetelmista rajulla tavalla eteenpäin ja niiden käänteet ottavat jatkuvasti uusia kierroksia usein absurdiin asti. Niin tapahtuu myös tässä tarinassa. Juonenkäänteiden ei ole tarkoitus vain aiheuttaa shokkiarvoa, vaan Palahniukin tyyliin kuuluu rakentaa niistä yksittäisiä, räjähtäviä kohtauksia kirjoihinsa, jotka sitovat yhteen kulloisenkin tarinan teemoja. 

Näistä kohtauksista tulee äärimmäisen symbolisia ja usein groteskeja tuokiokuvia, joissa yleensä on jokin yhteiskunnallinen sanoma, jota tekstissä on hiljalleen rakennettu. Kuin vangittuna tekstistä koottuun kyhäelmään.

Beautiful You kertoo niistä voimista, jotka ohjaavat massojen käyttäytymistä. Vaikka sukupuolien väliset erot ovat tarinassa ainakin pinnallisesti keskiössä, niin lopulta siinä käsiteltävät valtasuhteiden teemat koskettavat yleisemmin ihmisten motivaatioita ja haluja. 

Pennyn hahmo irtisanoutuu feminismistä siinä muodossa kun se kolmannessa aallossaan esiintyy, mutta ei patriarkaatin hyväksi. Tämä etsii jotain täysin toista tietä. Jotain anarkistisempaa ja tuhoisampaa.

Palahniuk palasi tekstissä myös Fight Clubiin lainatessa itseään: "An ancient truism had once decreed, "Self-improvement is masturbation."" Kun Fight Clubissa tarjottiin itsensä kehittämisen vaihtoehdoksi itsetuhoa, niin nyt masturbaatio itsessään on itsetuhoa. Kirjaimellisesti.

Kirja on kommentti ajasta, jossa sokea tahto ohjaa ihmisten käyttäytymistä, mutta sitä on mahdollista täyttää yhä suppeammalla ja merkityksettömämmällä sisällöllä. Tämä tarjoaa pahantahtoisille ihmisille mahdollisuuden täyttää tuota halun raivaamaa tilaa lähes millä vain.

"Artificial over stimulations seemed like the perfect way to stifle a generation of young people who wanted more and more from a world where less and less was available."

Kirjan harlekiinimainen juoni, jossa valtaa pursuava vanhempi mies viettelee nuoren naisen ja opettaa tälle seksin saloja, on parodiaa tämänkaltaisen romantiikan genren tarinoista. Mieleen tulee esimerkiki Fifty Shade -kirjat, vaikka en ole niitä lukenut. Silti tuntuu, että tunnen kulttuurin, josta se on syntynyt. Beautiful Youn asetelma on tuttu, mutta Palahniuk vie tilanteet tuttuun tapaan aina vähän pidemmälle.
"In bed, Maxwell's touch was so exact it was almost clinical. The way he used his fingers, they were almost calipers, there only to measure her. Like a doctor or a scientist, his fingertips gripped her as if he was testing her blood pressure. Often he'd pause midcaress, lean over to reach the bedside table, and scribble a note in his mysterious, spidery shorthand."

Välillä tuntuu kuin Palahniuk ei malttaisi olla hassuttelemalla aiheen kustannuksella ja yksi lempilauseistani kirjassa on: "As Penny heard Tad's footsteps mount the stairs, she had barely enough time to curl her eyelashes, wax her legs, and apply perfume behind her ears". Tämä on vain niin hulvatonta.

Beautiful You on kirja, jonka tarina lähtee kierimään hiljalleen kuin pieni kivi ennen maanvyöryä. Tarina eskaloituu ja yllättää ja vaikka se ei vedä emotionaalisesti mukaansa kovin syvästi, niin sen veto on jotain minkä todella tuntee.

Palahniukin tapa kirjoittaa proosaa kuin tieteellistä artikkelia toimii hienona kontrastina seksuaalisuuden kuvaamiselle. Tämän groteski tyyli voi inhottaa, mutta ainakin se on tarkoituksenmukaista ja hyvin toteutettua. Tämä kirja ei edes yllä esimerkiksi Palahniukin pornomaailmaa kuvaavan kirjan Snuff tasolle inhottavuudessaan. Siinä on kirja, jota tosiaan en suosittele (eli vähän niinkuin suosittelen, jos etsit sellaista).




Lopussa minun pitäisi kuolla - Hannele Mikaela Taivassalo

$
0
0



Lopussa minun pitäisi kuolla on lyhyt romaani rakkaudesta joka ei saisi olla olemassa. Se on runollinen ja syvää itsestutkistelua sisältävä läpileikkaus suhteesta ja sen kuolemasta.

Hannele Mikaela Taivassalo on kirjoittanut kahdeksan teosta, joista Viisi veistä Andrej Kraplilla voitti 2008 Runeberg-palkinnon ja In transit Längmanska kulturfondenin Suomi-palkinnon. Taivassalo on kirjoittanut myös näytelmiä ja tältä on ilmestynyt sarjakuva Scandorama.

Hannele Mikaela Taivassalo. Kuva: Niklas Sandström

Lopussa minun pitäisi kuolla on muodoltaan jossain päiväkirjan ja runouden välillä poukkoileva romaani, jonka kirjoittajalla on suhde naimisissa olevaan mieheen. Suhde vaikuttaa olevan intohimoinen, mutta tuottaa kirjoittajalle tuskaa. Lukijalle tämä tuottaa mahdollisuuden niin empatiaan kuin moralisointiinkin.

Taivassalo kirjoittaa että "Rakastaminen on epäinhimillistä" ja naurahdin sille miten tämä lause tuntuu todelta. Kertomus mistä vain suhteesta vaatii hyvin henkilökohtaista kieltä, koska suhteet ovat hyvin henkilökohtaisia. Yllättävän paljon ottaen huomioon miten paljon yleistyksiä niistä on mahdollista tehdä. Etenkin kun liikutaan onnen ja epätoivon käsitteissä, joista romaani kertoo.

"Onnihan tekee onnettomuuden mahdolliseksi, myös
tässä tarinassa.
    Ei unohdeta sitäkään."

Tarinan kertoja on täynnä kaipausta, rakkautta ja niiden kanssa kulkevaa katkeruutta ja syyllisyyttä. Mies jää tarinassa heijastuspinnaksi naisen tunteista. Tämän motiviit ovat epäselviä, mutta kenenpä ei olisi.

Lukijan olisi helppo kuvitella antavansa naiselle neuvoja. Lähde pois suhteesta, ota kontrolli. Mutta sisimmissään sitä tietää, ettei kontrolli tarinasta ole kokonaan itsellä. En tiedä onko sen hyväksyminen antautumista vai mielenrauhan saavuttamista. Naiselle kontrolli on rajojen rakentamista kirjoittamalla.

"Minä niin tahtoisin tuntea lämpimän ja kovan vartalosi omaani vasten. Sinulla on sunnuntaipäivällisesi, sinulla on niin paljon, verukkeet vain loppuvat kesken. Halveksin sitä kaikkea, se saa minut halveksimaan kaikkea. Halveksiessani tunnen ihossani, miltä se tuntuu ihoasi vasten, ja halveksin myös ihoani."

Vasta jonainen toisena on helpompi päästä sisään omaan tarinaansa. Esimerkiksi lääkärin vastaaotolla nainen näki tietokoneen ruudulla olevansa arvioitu hoikaksi ja hyväkuntoiseksi. Tästä nainen tuntee saavansa tunnustusta. Tämä ajattelee olevansa potilaana parempi kuin ihmisenä.

Nainen pohtii mahtuuko itse kirjaansa, omille riveillensä. On kuin tämän tarina ottaisi vallan elämästä ja syntyy ulkopuolisuuden kokemus omaan tarinaan. Tämä on huolestuttavan samaistuttavaa. "On paljon sellaista, mistä rajoja ylittävä ihminen joutuu selviytymään", nainen kirjoittaa. Edes onni ei tarjoa ihmiselle rauhaa, jos sen vuoksi rikkoo rajansa.

"Onni täytyy abortoida ennen kuin se kasvaa liian suureksi.
Tämä rakkaus oli niin suuri että se täytyi teloittaa, amputoida ja haudata maan uumeniin."

Lopussa minun pitäisi kuolla on niin henkilökohtaista tekstiä, että kuvittelisi sen olevan juuri siksi yksityistä ja hankalasti saavutettavaa emotionaalisella tasolla. Vaikutus on kuitenkin päinvastainen ja vaikka kaikki suhteet ovat äärimmäisen erilaisia, niin niiden rajat ovat jotain mitkä on helppo lukijan tunnistaa. Taivassalo navigoi noiden rajojen tuntumassa todella taitavasti ja jäin kaipaamaan romaaniin lisää sivuja.










Hannele Mikaela Taivassalo, 2020, Lopussa minun pitäisi kuolla, alk. I slutet borde jag dö, suom. Raija Rintamäki, Teos & Förlaget





Mainoslinkit merkattu: *

Runeberg-kirjallisuuspalkinnon esilistalla 19 teosta

$
0
0



Runeberg-palkinto jaetaan jälleen ensi vuoden puolella ja esilista ehdokkaista on nyt julkaistu. Viime vuotinen raati päätti nostaa varsinaisen ehdokaslistan rinnalle longlistin, jotta suurempi määrä harkittavia teoksia pääsisi esiin ja ilokseni huomasin tämänvuotisen raadin jatkaneen samalla linjalla.

Runeberg-palkintoehdokkaat, joita listalle valitaan 5 - 8 kappaletta, julkistetaan 10.12.2020 ja palkinnon voittaja 5.2.2021. Runeberg-palkintoa voivat tavoitella kaikki suomalaiset kaunokirjalliset teokset ja valitsijaraati sai määräaikaan mennessä luettavakseen jopa 246 nimikettä. Luku-urakan helmiä voi tarkastella tässä listassa ja linkit johtavat suoraan Adlibrikseen.


Runeberg-kirjallisuuspalkinnon esilista:




(Gummerus)


(Förlaget)


(Teos)


(Schildts & Söderströms)


(Tammi)


(Siltala)


(WSOY)


(Gummerus)


(Otava)


(Gummerus)


(Karisto)


(Otava)


(Otava)


(S&S)


(Like)


(S&S)(Schildts & Söderströms)


(Aviador)


(Tammi)


(Teos)



Runeberg-palkinto on suuruudeltaan 20 000 euroa. Se on sanomalehti Uusimaan, Suomen kirjailijaliiton ja Suomen arvostelijain liiton vuonna 1986 perustama kirjallisuuspalkinto. Taustayhteisöjä ovat myös Finlands svenska författareförening ja Porvoon kaupunki.


Valitsijoina toimivat Hanna Lahdenperä, Merja Leppälahti ja Marja-Leena Tiainen (pj.).








The Overstory - Richard Powers

$
0
0



The Overstory on vuoden 2019 Pulitzer-palkinnon voittaja ja hyvin erilainen kertomus sekä luonnon moninaisuudesta että sen tulevaisuudesta. Tämä on kirja, joka muistuttaa, että luonto ei niinkään tarvitse meitä kuin me luontoa.

Richard Powers on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on julkaissut jo 12 romaania. Powers on puhunut siitä miten The Overstoryn kirjoittaminen oli elämää muuttava kokemus. Kaikki alkoi äkillisestä hämmästyksestä suuren jättiläispunapuun juurella, jossa Powers näki paikkansa järjestelmässä joka ei alkanut ihmisistä tai pääty ihmisiin. Powersin tutkimus kirjaa varten johdatti tämän Great Smoky Mountainsin kansallispuistoon, jonne hän lopulta myös muutti.

“People aren’t the apex species they think they are. Other creatures-bigger, smaller, slower, faster, older, younger, more powerful-call the shots, make the air, and eat sunlight. Without them, nothing.”

Richard Powers. Kuva: Mike Belleme/Guardian

The Overstory seuraa yhdeksän eri hahmon tarinaa, mutta sen päähenkilö hyvin konkreettisessa mielessä ovat puut. Ne ottavat lähes myyttisten olentojen roolin tarinassa ja hyvin ymmärrettävästi. Jaammehan me lopulta paljon DNA:ta puiden kanssa ja näillä on olemassa yllättävän monimutkainen järjestelmä kommunikointiin, kuten esimerkiksi Stefano Mancuson kirjasta Kasvien vallankumous*on juuri voinut lukea.

The Overstory on kertomus siitä miten ihminen yrittää asettaa itsensä kaikkien tarinoiden päähenkilöksi. Maailmassa, jota olemme asuttaneet hetken verran, emme kuitenkaan osaa kuvitella tärkeämpää hahmoa siitä kertovissa narratiiveissa.

“To be human is to confuse a satisfying story with a meaningful one, and to mistake life for something huge with two legs. No: life is mobilized on a vastly larger scale, and the world is failing precisely because no novel can make the contest for the world seem as compelling as the struggles between a few lost people.”



Kirja on jaettu neljään osaan, jotka seuraavat puiden rakennetta. Juuret, runko, lehvästö ja lopulta siemenet. Sen rakenne on jossain tietokirjallisuuden, tieteiskirjallisuuden ja runouden välimaastossa, jossa perinteinen lineaarinen tarina on normaalia jotenkin orgaanisempaa.

Teksti on kaunista ja sen sieltä täältä mukaan tulevat ja pois lähtevät hahmot ehtivät jokainen uida lukijan ihon alle. Näistä todella välittää ja inhimillinen samaistuminen ehkä tuo kirjan varoittavan sanoman entistä vahvemmin esiin. Kertoohan tarina silloin myös meistä.

“Wilderness is gone. Forest has succumbed to chemically sustained silviculture. Four billion years of evolution, and that’s where the matter will end. Politically, practically, emotionally, intellectually: Humans are all that count, the final word. You cannot shut down human hunger. You cannot even slow it. Just holding steady costs more than the race can afford.”

Kun kirja muistuttaa, että ihminen ei ole tämän maailman tarinan päähahmo, niin se samalla muistuttaa, että luonto ansaitsee arvon itsessään. Ihminen on ollut erittäin pieni osa tätä tarinaa, joka tulee jatkumaan vielä kauan meidän jälkeemme.

“Life will cook; the seas will rise. The planet’s lungs will be ripped out. And the law will let this happen, because harm was never imminent enough. Imminent, at the speed of people, is too late. The law must judge imminent at the speed of trees.”



Meidän on kuitenkin vaikea nähdä paikkaamme tuossa tarinassa, koska yksittäinen ihmiselämä on niin tavattoman lyhyt. Se taloudellinen kasvu, jonka olemme viimeisen vuosisadan aikana nähneet on ehkä silmänräpäys maailman historiassa, mutta niin myös ihmisten historiassa.

“Earth will be monetized until all trees grow in straight lines, three people own all seven continents, and every large organism is bred to be slaughtered.”

Muutoksen siemenet piilevät sen kasvun hidastamisessa mihin vain parin sukupolven aikana olemme tottuneet. The Overstory sisältää kapitalismin kritiikkiä, jonka lähtökohta ei ole inhimillisessä hyvinvoinnissa, mutta joka koskee meitä todella hätäisesti.

Ilmastonmuutoksen todellisuus on jäänyt pysyväksi osaksi kaunokirjallisuuden teemoja ja tämä kirja on tämän perinteen parhaimmistoa. Sen varoittavat sanat eivät tule oikeuksiinsa näissä lyhyissä lainauksissa, joita voin esittää, mutta suosittelen erityisen lämpimästä tarttumaan tähän kirjaan itse.

“It's a funny thing about capitalism: money you lose by slowing down is always more important than money you've already made.”



The Overstory ilmestyy suomeksi keväällä 2021 Sari Karhulahden suomentamana. Karhulahti kuvailee Powersin teosta tärkeäksi kirjaksi. Tämä kertoo: 

”Trumpin Amerikassa Powers on huutavan ääni korvessa. Hän julistaa: jatkuva kasvu on mahdotonta, maapallo on suljettu systeemi, luonnonvaroja ei voi kuluttaa sillä tavalla kuin nyt kulutetaan. Samalla hän rakentaa kudelman, joka on kaunis ja monimuotoinen kuin metsä. Romaanin henkilöt toimivat kuten puut, jotka puolustavat toisiaan. Minusta tuntuu, että kääntämällä tämän hienon kirjan teen jotain, millä on oikeasti edes vähän merkitystä luonnon kannalta”.






Richard Powers, 2018, The Overstory, W. W. Norton





Mainoslinkit merkattu: *


Black Week kirjatarjouksia

$
0
0


Black Friday kirjatarjoukset ovat aina olleet se kulutuskampanjan heikko kohtani. Nyt koko viikon kestävät tarjoukset sisältävät muun muassa lastenkirjoja ja tietokirjoja 80 % alennuksella, Nextoryn puoleen hintaan ja valikoiman todella houkuttelevia kirjoja Adlibriksesta.

sisältää mainoslinkkejä

Nextorytarjoaa äänikirjapalvelun kolmeksi kuukaudeksi puoleen hintaan uusille ja Nextorya aiemmin kokeilleille käyttäjille! Tämä tarjous on voimassa 29.11 asti,




BookBeat tarjoaa äänikirjapalvelunsa premium-version kuukaudeksi käyttöön ilmaiseksi. Huom: käytä kassalla koodia "blackweek30". Etu on voimassa kaikille uusille BookBeat-käyttäjille.



Elisa kaupassa on lukulaitteet ja kaikenlaista muutakin kivaa nyt tarjouksessa. Näitä kannattaa seurailla tämän viikon ajan jos jotain etsii.


Adlibriksessa on jopa 80 % alennus lastenkirjoista, myös tietokirjoista voi löytää jopa 80 % alennuksia ja tietysti myös kaunokirjoissa on isoja alennuksia tämän viikon. Itse aion täältä etsiä myös jouluksi erilaisia lelujapelejä, ja muita lahjoja.



Muita vinkkejä kirjatarjouksiin otan mielellään vastaan kommentteihin!








Valtionpalkinnot taiteilijoille ja taideyhteisöille 2020

$
0
0


Valtion taidetoimikunnat ovat myöntäneet vuoden 2020 valtionpalkinnot ansioituneille taiteilijoille ja taideyhteisöille. Nämä hienot valinnat kertovat arvostuksesta omaehtoisen ja kiinnostavan kulttuurin luomiseen.

Valtionpalkintojen yhteissumma on 226 000 euroa. Taiteen valtionpalkinnon voi saada tunnustuksena kolmen viime vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta alan hyväksi. 

Valtionpalkinnoista päättävät vuosittain valtion taidetoimikunnat, jotka toimivat Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijoina. Lastenkultuurin palkinnosta päättää Taiteen edistämiskeskuksen johtaja. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon oli määrä jakaa palkinnot, mutta tilaisuus peruuntui koronarajoitusten vuoksi.

Valtionpalkinto jaettiin 14 ansioituneelle taiteilijalle ja taideyhteisölle. Alla palkintojen saajat ja palkintoperustelut.


Arkkitehtuurin valtionpalkinto

Arkkitehti Olavi Koponen

Arkkitehti Olavi Koponen (s. 1951) on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran erityisesti puuarkkitehtuurin parissa. Hän valmistui arkkitehdiksi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1993 opiskeltuaan sitä ennen myös yhteiskuntatieteitä Moskovassa.

Koposen suunnittelemat, puusta rakennetut pientalot ja loma-asunnot herättivät huomiota jo 2000-luvun alkuvuosina. Niiden arkkitehtoninen ote kaihtaa sekä tavanomaisuutta että aikakautensa arkkitehtuurin valtavirtaa synnyttäen persoonallisia, paikasta ja rakennusmateriaalin erityispiirteistä syntyviä töitä. Hän on suunnitellut mm. Kotilo-talon Espoossa (2006). Hän on itse kuvannut suunnittelemiaan rakennuksia osuvasti tulkinnoiksi luonnon ja ihmisen suhteesta.

Kuva: Kimmo Räisänen

Vuonna 2010 Koponen muutti Ranskan Grenobleen, missä hän on r2k Architecte –toimistossa jatkanut työtään erityisesti suuren mittakaavan laadukkaan puuarkkitehtuurin parissa. Hänen töitään ovat mm. Koulukeskus Limeil-Brévannes sekä Päiväkoti Tencin (2017). Koposta voidaankin kiistatta pitää yhtenä merkittävänä suomalaisen arkkitehtuurin kansainvälisenä lähettiläänä.

Arkkitehtuurin valtionpalkinnosta päättää arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 14 000 euroa.


Elokuvataiteen valtionpalkinto

Elokuvatuotantoyhtiö Tuffi Films oy

Elokuvatuotantoyhtiö Tuffi Films oy toi ensi-iltaan syyskuussa 2019 yhdessä 15 elokuvantekijän, taiteilijan, tutkijan ja yhteiskuntavaikuttajan kanssa yksittäistapaus-lyhytelokuvasarjan, joka kuvaa naisten kokemuksia vallankäytöstä yksityiselämässä ja yhteiskunnassa.

Yksittäistapaus-elokuvasarjan tekijät ovat toimineet ihailtavan ripeästi ja hankkeen elokuvat on saatu valkokankaille ja televisioon nopeasti juuri silloin, kun #metoo-keskustelu kävi Suomessa ja maailmalla kiihkeimmillään. Yksittäistapaus-lyhytelokuvat ovat nopeasta valmistumisestaan huolimatta viimeisteltyjä teoksia. Ne tekevät näkyväksi asenteita korostaen muutosten tarpeellisuutta.

Yksittäistapaus-elokuvasarjan ohjaajia.

Yksittäistapauksen monimediaisuus (teatterielokuva, suoratoisto ja televisioesitykset) on taannut elokuville laajan yleisön. Naisten arjessaan kokemaa häirintää tarkastellaan elokuvasarjassa raikkaasti, yllättävistä näkökulmista ja keskustelua herättäen. Yksittäistapauksen yhdestätoista tarinasta kuusi on ollut pohjana pitkälle elokuvalle Tottumiskysymys.

Elokuvataiteen valtionpalkinnosta päättää audiovisuaalisten taiteiden toimikunta. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 14 000 euroa.

Tuffi Films oy:n elokuva Tottumiskysymys Lukupinossa käsittelyssä täällä.


Esittävien taiteiden valtionpalkinnot

Esitystaiteen talo Mad House Helsinki
Fyysisen klovnerian ja nykysirkuksen ryhmä Kallo Collective

Suvilahdessa vuonna 2014 toimintansa aloittanut esitystaiteen talo Mad House Helsinki on osoittanut erityisyytensä ja välttämättömyytensä uuden, kokeellisen nykyesitystaiteen luovan voiman kokoajana ja ilmentäjänä. Esitystalon alkujaan kausiluontoinen toiminta on vuosi vuodelta kasvanut, syventynyt ja monipuolistunut. Nykyään se on ympärivuotista ja kansainvälistä. Monimuotoinen ja moniääninen ohjelmisto koostuu niin esitystaideteoksista, performansseista, installaatioista, stand upista, nykytanssista, valo- ja äänitaiteesta, lasten esityksistä kuin työpajoista.

Mad Housen erityisyyttä on myös, että sen toiminnan ytimessä vaikuttaa vuosittain laaja joukko esitystaiteen tekijöitä. Toimintaa kehitetään kollektiivisesti taiteilijoiden ja taideyhteisön kanssa sekä kotimaisten että kansainvälisten tekijöiden alustana ja kanavana. Mad House ei ole identifioitavissa tiettyjen keskeistaiteilijoiden nimiin, vaan se on aidosti kollektiivinen projekti, jossa kullakin taiteilijalla ja työryhmällä on oma uniikki ääni. Yhdistävää on pyrkimys purkaa ja uudistaa teatterillisia esitysmuotoja ja kokemistapoja.

Kallo Collective on Jenni Kallon, Sampo Kurpan ja Thom Moncktonin vuonna 2011 perustama fyysisen klovnerian ja nykysirkuksen ryhmä. Kallo Collectiven toimintaa kuvaa monitaiteisuus, verkostomainen toiminta ja kansainvälisyys. Taiteellisessa toiminnassa korostuu vahva fyysisen teatterin osaaminen. Monipuolisia sanattomia nykyklovneriaesityksiä ja esityskonsepteja leimaa huumori ja oivaltava tarinankerronta. Perustajajäsenten kansainvälisyys on luonut puitteet ryhmän moninaiselle tekijyydelle.

Kallo Collective on pitkäjänteisellä toiminnallaan ja aktiivisesti verkostoitumalla vaikuttanut positiivisesti kotimaisen sirkuskentän kehittämiseen. Se pyrkii ennakkoluulottomasti taiteenalansa uudistamiseen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen, joiden arvo ja merkitys korostuvat erityisesti tänä aikana. Esimerkkinä ryhmän kiinnostavista toiminnoista on vuodesta 2017 Helsingissä järjestetty, kansainvälinen ja taiteellisesti korkeatasoinen, fyysiseen klovneriaan keskittyvä NouNous-festivaali. Se toimii sekä sirkustaiteilijoiden että teosten kehittämis- ja kokeilualustana. NouNous on tekijöidensä näköinen, avoin ja yhteisöllinen, utelias kokeiluille, sekä eri yleisöille saavutettava esitystapahtuma.

Esittävien taiteiden valtionpalkinnoista päättää esittävien taiteiden toimikunta. Ne ovat suuruudeltaan 14 000 euroa.



Kirjallisuuden valtionpalkinnot

Suomentaja Markku Päkkilä
Kirjailija Antti Nylén

Suomentaja Markku Päkkilä (s. 1965) on kääntänyt englanninkielistä kauno- ja tietokirjallisuutta lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Yhdysvaltalaisten ja brittiläisten kirjailijoiden lisäksi Päkkilä on suomentanut mm. eteläafrikkalaisen J. M. Coetzeen teoksia. Viime vuosina huomiota ovat herättäneet brittiläisen yläluokan elämää ruotivat teokset, Edward St. Aubynin osittain autofiktiivinen Patrick Melrose -sarja ja Julian Fellowesin lempeän ironiset romaanit. Päkkilä asettuu luontevasti kirjailijan nahkoihin ja vyöryttää lukijan silmien eteen englantilaisen luokkayhteiskunnan kaikessa raadollisuudessaan, viiltävän huumorin höystämänä. Yhtä luontevasti ja uskottavasti hän siirtyy 1960-luvun Yhdysvaltoihin Colson Whiteheadin järkyttävässä poikakotikuvauksessa Nickelin pojat. Päkkilä tavoittaa herkästi tekstin tasot hellyydestä julmuuteen ja tekee lukukokemuksesta niin nautittavan, että kirjaa malttaa tuskin laskea kädestään. Hänelle myönnettiin J. A. Hollon palkinto 2006.

Kirjailija Antti Nylén (s. 1973) on yli 20 vuoden ajan kirjoittanut ja suomentanut kaunokirjallisuutta. Nylén on 2000-luvun uuden esseistiikan ohittamaton tekijä, klassikoiden suomentaja, näytelmäkirjailija ja julkinen keskustelija. Hänen poleemiset ja poliittiset esseeteoksensa kuten Vihan ja katkeruuden esseet (2007) tai Häviö (2018) ovat herättäneet sekä ihailua että vastustusta. Anarkovegaaniksi, dandyksi, katoliseksi ja feministiksi itsensä luokitelleen kirjailijan esseetuotannossa ristiriitaisiltakin tuntuvat ainekset yhdistyvät vimmaisen, mutta ilmaisultaan tarkan tyylin myötä ohittamattomaksi kulttuurikritiikiksi, johon lukijan on pakko muodostaa jokin oma suhde.

Suomentajana Nylén on herättänyt eniten huomiota Charles Baudelairen runojen tulkitsijana. Nylénin Pahan kukat on teoksen ensimmäinen lyhentämätön suomennos, jossa Nylén, toisin kuin edeltäjänsä, luopuu runomitoista, valitsee vapaan säemuodon ja porautuu säkeiden ydinsisältöön.

Kirjallisuuden valtionpalkinnoista päättää kirjallisuustoimikunta. Ne ovat suuruudeltaan 14 000 euroa.


Kuvataiteen valtionpalkinto

Kuvataiteilija Maria Duncker

Maria Duncker (s. 1963) on poikkeuksellisen monialainen kuvataiteilija. Viime vuosina hänet on nähty ennen kaikkea kokeellisten video- ja mediateosten tekijänä, joista tuoreena esimerkkinä Hevonen on häst -teos Galleria Sinnessä vuonna 2019. Dunckerin tuotannossa oleellista on syvä yhteys ja kunnioitus luontoon ja ekologiaan – jo vuosikausia ennen kuin teemoista tuli taiteen valtavirtaa.

Alun perin Duncker on saanut keramiikkataiteilijan ja kuvanveistäjän koulutuksen. Monet hänen teoksistaan kytkeytyvät esitystaiteen konteksteihin. Teoksia yhdistää omintakeinen kokonaisvaltaisuus, kuten pakettiautoihin rakennetut taidetapahtumat, julkisen taiteen teokset Salmisaarenrannassa ja muovipusseista tehdyt kansallispukuteokset. Lisäksi hän on kuratoinut ja toteuttanut poikkitaiteellisia festivaaleja.

Kuvataiteen valtionpalkinnosta päättää visuaalisten taiteiden toimikunta. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 14 000 euroa.



Kuvitustaiteen valtionpalkinto

Kuvittaja Marika Maijala

Marika Maijala (s. 1974) on lasten kuvakirjoihin erikoistunut kuvittaja, lastenkirjailija ja graafinen suunnittelija. Maijala on osoittanut, että visuaalisesti kunnianhimoisille, lastenkirjallisuuden valtavirtaa haastaville teoksille on kysyntää niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Maijalan kuvitus on yhtä aikaa luonnosmaisen ekspressiivistä ja graafisen hallittua. Hän käyttää eri tekniikoita akvarellista vahaliituun vaikuttavalla rentoudella ja varmuudella.

Marika Maijala. Kuva: Lotta Djupsund

Maijala on saanut useita kotimaisia kuvituspalkintoja, ollut esillä ulkomaisissa parhaiden lastenkirjojen valikoimissa ja näyttelyissä sekä ehdolla ulkomaisissa palkintokategorioissa. Maijalan tuoreita teoksia ovat mm. Ruusun matka ja Suden hetki. Maijala on työskennellyt lähes kaikille lastenkirjoja Suomessa julkaiseville kustantajille.

Kuvitustaiteen valtionpalkinnosta päättää visuaalisten taiteiden toimikunta. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 14 000 euroa.



Lastenkulttuurin valtionpalkinto

Kirjakustantamo Etana Editions

Etana Editions on Jenni Erkintalon ja Réka Királyn vuonna 2014 perustama suomalainen lasten kuvakirjoihin erikoistunut pienkustantamo, joka on nopeasti saanut arvostetun aseman kotimaisen lastenkirjallisuuden kentällä. Kustantamon kirjat ovat sisällöllisesti rikkaita, kuvitukseltaan ennakkoluulottomia sekä materiaalivalinnoiltaan laadukkaita. Etana Editions -kustantamon työssä on korostunut erityisesti lastenkirjallisuuden kuvitustaiteen merkitys. Etanan ajattelussa kuvitus ei ole tekstille alisteinen, vaan merkittävä osa tarinan kerrontaa.

Kustantamon omistajat ovat myös itse merkittäviä lastenkirjojen kuvittajia ja kirjoittajia. Vahva osaaminen juuri kuvassa ja visuaalisessa tarinankerronnassa näkyy kustantamon toiminnassa. Kustantamon pienestä koosta huolimatta sen kirjat ovat saaneet lukuisia merkittäviä palkintoja ja palkintoehdokkuuksia. Etana Editionsin kirjat tunnetaan myös ulkomailla. Kustantamon tekijöissä on vahva edustus suomalaisia ja kansainvälisiä muotoilun ja graafisen suunnittelun ammattilaisia, jotka osaltaan rikastavat kotimaista lastenkirjataidetta.

Etana Editions edustaa Suomessa uutta, tekijävetoista lasten kuvakirjojen kustantamisen tapaa. Se on pystynyt nopeasti luomaan kokonaan uuden sukupolven suomalaisia lastenkirjoja ja on selviytynyt alan haastavissa kaupallisissa ristipaineissa. Kustantamon toiminta on suomalaisen lasten kuvakirjan ja lastenkulttuurin näkökulmasta arvokasta: taiteellisesti korkeatasoisten kuvakirjojen julkaisu Suomessa sekä korkeatasoisen suomalaisen kuvakirjan kansainvälistäminen vahvistavat koko alan osaamista ja kehittymistä Suomessa.

Etana Editionsin palkitseminen on tunnustus pienen kielialueen omintakeiselle, sisältövetoiselle ja korkeatasoiselle lasten kuvakirjalle ja kahdelle asialleen tulisieluisesti omistautuneen ammattilaisen työlle.

Lastenkulttuurin valtionpalkinnosta päättää Taiken johtaja. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa.



Mediataiteen valtionpalkinto

Kuvataiteilija Hans Rosenström

Kuvataiteilija Hans Rosenström (s. 1978) on pitkän linjan tekijä, jolla on hienovireinen mutta voimakas taiteellinen kieli. Hän käyttää teknologiaa ehdottoman sisältölähtöisesti, yhdistäen tilallisuutta ja ääntä taitavasti ja omintakeisesti. Rosenströmin avoin suhtautuminen eri medioihin ja teknisiin ratkaisuihin muuntuu kokonaisvaltaisiksi ja esteettisesti hallituiksi taidekokemuksiksi. Rosenströmin sekä älyllisesti että tunteellisesti koskettavien teosten voima on huomattu myös kansainvälisesti.

Hans Rosenström. Kuva: Veikko Kähkönen

Rosenströmin töitä on nähty kansainvälisissä näyttelyissä kuten Kreikassa Schwarzin säätiön näyttelyssä Anatomy of Political Melancholy (2019), Latviassa Riian kansainvälisessä nykytaidebiennaalissa Everything Was Forever, Until It Was No More, (2018) ja Tanskan Århusissa ARoS Triennaalissa The Garden – End of Times, Beginning of Time (2017). Lukuisten kotimaisten näyttelyiden lisäksi hänen töitään on myös Kiasman, Amos Rexin ja EMMAssa Saastamoisen säätiön taidekokoelmissa.

Suomen taideyhdistys myönsi vuonna 2011 Rosenströmille Dukaattipalkinnon ja vuonna 2015 hän oli ehdolla Ars Fennica-palkinnon saajaksi.

Mediataiteen valtionpalkinnosta päättää audiovisuaalisten taiteiden toimikunta. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 14 000 euroa.


Monitaiteen valtionpalkinto

Kulttuurikeskus Museum of Impossible Forms

Kulttuurikeskus Museum of Impossible Forms on toiminut vuodesta 2017 alkaen Kontulassa. Sitä ylläpitää moninainen joukko taiteilijoita ja taidealan toimijoita, jotka radikaalisti uudistavat Suomen taidekenttää vähemmistöasemasta käsin. Toiminnassa kiteytyy eettisiä toimintatapoja puolustava lause: ei mitään meistä ilman meitä. M{if} on saavuttanut nopeasti asemansa poikkeuksellisen kiinnostavana, omaehtoisena ja monitaiteisena tilana Helsingissä. Ohjelma on ollut korkeatasoista, joskus hyvin paikallista, toisinaan kansainvälistä ja jatkuvasti yhteiskunta- ja normikriittistä. Perinteiset taiteenalakohtaiset jaot eivät päde, vaan taide politisoituu ja saa uusia muotoja, jotka liikkuvat kohti queer-aktivismia, postkolonialistista teoriaa ja rasisminvastaisia liikkeitä. Ohjelmassa on ollut mm. improvisaatiomusiikkia, elokuva- ja käsikirjoitustyöpajoja, performanssia, runoklubeja, lastenkirjallisuuden kesäkoulu ja radikaalia ristipistoa. M{if} pyrkii mullistamaan taideteoksen ja museon käsitteet.




Monitaiteen valtionpalkinnosta päättää taiteen moninaisuuden toimikunta. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 28 000 euroa.



Muotoilun valtionpalkinto

Palvelumuotoilija, sisustusarkkitehti Tanja Jänicke

Palvelumuotoilija, sisustusarkkitehti Tanja Jänicke (s. 1968) on yhteiskunnallisesti merkityksellisiin hankkeisiin erikoistuneen Yhteismaa ry:n ja Mesenaatti.me-joukkorahoituspalvelun yksi perustajista. Hän on yhdessä kollegoidensa kanssa kehittänyt mm. yhteisölliset Siivouspäivä- ja Illallinen Helsingin taivaan alla -kaupunkitapahtumat sekä Nappi naapuri ja Kokeilun paikka -verkkopalvelut. Jänicke toimii myös luovien alojen yritysten ja tekijöiden sekä näiden palveluita hyödyntävien julkisen sektorin toimijoiden kouluttajana, konsulttina ja sparraajana.

Hankkeet joita Jänicke on ollut toteuttamassa ovat innostavia esimerkkejä uudenlaisesta, perinteisiä raja-aitoja rikkovasta luovasta työstä, joka etsii vastauksia yhteiskunnallisiin kysymyksiin muotoilun menetelmiä hyödyntäen. Niiden yhteisenä nimittäjänä on osallisuus – jokaisen oikeus elää itsensä näköistä elämää, vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin ja osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen ja jakamiseen.

Muotoilun valtionpalkinnosta päättää arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta. Valtionpalkinto on suuruudeltaan 14 000 euroa.



Musiikin valtionpalkinnot

Säveltäjä Eero Ojanen
Säveltäjä Lotta Wennäkoski

Eero Ojanen (s.1943) on säveltäjänä, sovittajana, pianistina ja kapellimestarina antanut oman uniikin leimansa Suomen musiikkielämään. Ojanen on ollut kotonaan niin jazzin, teatteri- ja elokuvamusiikin, viihdemusiikin, taidemusiikin kuin poliittisen laulun parissa. Eero Ojasen edelleen jatkuva monipuolinen ja korkeatasoista jälkeä tuottanut ura on kestänyt kohta kuusi vuosikymmentä.

Eero Ojasen keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat vuosien varrella olleet mm. Edward Vesala, Pekka Pöyry, Seppo Paakkunainen, Henrik Otto Donner sekä Kaj Chydenius. Ojanen toimi 70-luvulla Agit Prop -yhtyeen taiteellisena johtajana ja hän on vuosien aikana tehnyt yhteistyötä monien merkittävien suomalaisten teattereiden kuten KOM-teatterin ja Suomen Kansallisteatterin kanssa. Ojanen on myös säveltänyt balettimusiikkia Suomen Kansallisoopperalle.

Säveltäjä Lotta Wennäkoski (s.1970) kuuluu menestyneimpiin keskipolven suomalaisiin säveltäjiin ja elää uransa parasta luomiskautta. Wennäkoski ammentaa innoituksensa usein runoudesta ja lauluääni on hänelle tekstin kautta luonteva sävellyksellinen väline. Erilaiset ympäristön hälyt ovat hänelle soivaa materiaalia siinä missä orkesterin sointimaailma. Lyyriseen ilmaisuun yhdistyvät kipakat rytmiset ja dynaamiset ainekset. Wennäkoskelle on tärkeää, että hänen musiikkinsa käy tunnustuksellista dialogia yhteiskunnan ilmiöistä.

Suurimmat kansainväliset menestyksensä Lotta Wennäkoski on saavuttanut orkesteriteoksensa Flounce kantaesityksellä Lontoon Proms -festivaalilla vuonna 2017 sekä huilukonsertolla Soie (2009), jonka Radion sinfoniaorkesteri levytti solistinaan Kersten McCall. Tällä hetkellä Wennäkoski säveltää Savonlinnan Oopperajuhlien tilaamaa oopperaa, joka kertoo filosofi Sören Kierkegaardista ja hänen kihlatustaan Reginestä.

Musiikin valtionpalkinnoista päättää musiikkitoimikunta. Valtionpalkinnot ovat suuruudeltaan 14 000 euroa.




Käy seuraamassa:

Joulukalenteri - Hotelli Sylvia

$
0
0



Reuna-kustantamon jo perinteinen joulukalenteri on taas täällä uuden kirjan muodossa. Kokeilin tätä jo aiempana jouluna ja jokapäiväinen tarina joulun alla on ihan superhieno idea. Lisäksi tämän joulukalenterin ostamalla tukee hyvää asiaa.

Joulukalenteri - Hotelli Sylvia on kirja, joka sisältää 24 pientä tarinaa eri kirjailijoilta. En osaa vielä kertoa sisällöstä sen tarkemmin, koska en tietenkään voi kurkkia luukkuja etukäteen, mutta kannattaa kuitenkin seurata Lukupinon Instaa

Tiedän etukäteen, että Sylvia on hotelli, joka on ollut jo 1700-luvulta asti auki vain jouluisin ja nyt 24 kirjailijaa on kutsuttu jokainen omaan huoneeseensa kertomaan jouluisen tarinan omaperäisesti sisustetusta hotellista. Enpä muista sitten lapsuuden odottaneeni näin paljon ensimmäisen luukun avaamista.




Joulukalentereilla tehdään hyvää: Tekijäryhmä arpoo vuosittain hyväntekeväisyyskohteen, johon tekijänpalkkiot lahjoitetaan.

Arpaonni suosi Asta Ikosen ehdottamaa Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö yhdistystä.

”Yhdistys perustettiin 1983 ja se jatkaa toimintaansa yhä niukemmissa olosuhteissa. Sille ei myönnetty valtion taholta minkäänlaista avustusta viime vuonna, joten Reunan kirjailijat haluavat kantaa kortensa kekoon. Leipäjonot kun eivät ole Suomesta loppumassa, päinvastoin”, perustelee Ikonen. Säätiön toiminnanjohtaja Sini Hursti kertoi, että lahjoitussumma käytetään säätiön perustoiminnan kulujen katteeksi.


Kirjoittajat ja heidän hotellihuoneensa numero:

1. Shimo Suntila
2. Juhani Styrman
3. Tarja Sipiläinen
4. Anne Tarsalainen
5. Tiina Tainio
6. Kari Hanhisuanto
7. Markus Ahonen
8. Janne Mäkitalo
9. Olli Sarpo
10. Ann-Mari Pitkäranta
11. Kirsi Pehkonen
12. Harri Istvan Mäki
13. Ricky Tähtisilmä
14. Juha Mäntylä
15. Sanna-Leena Knuuttila
16. Maria Kuutti
17. Markku Keisala
18. Jasu Rinneoja
19. Elina Pulli
20. A-P Kivinen
21. Asta Ikonen
22. Unna Takalo
23. Ville Lindgren
24. Johanna Hasu






Juha Mäntylä (toim.), 2020, Joulukalenteri, Hotelli Sylvia, Reuna, arvostelukappale






* mainoslinkki

Kokonainen elämä - Robert Seethaler

$
0
0



Kokonainen elämä on kirja, josta heti ymmärtää miksi lukijat ympäri maailman ovat löytäneet sen. Tarina on yksinkertainen ja nimensä mukaisesti kuvaa yhtä elämää tunnistettavasti ja lämpimän rosoisesti. Samalla se tarjoaa hienovaraisin kääntein kuvauksen eurooppalaisen historian muutoskohdasta.

Robert Seethaler on Itävallasta kotoisin olevan kirjailija ja näyttelijä, joka asuu Berliinissä. Tämä on ollut tunnetuin saksankielisellä alueella, mutta Kokonainen elämä on kirja, joka teki Seethalerista tunnetun laajemminkin. Teosta on käännetty lähes 40 eri kielelle ja se oli Man Booker Prize -lyhytlistalla ehdokkaana.

Robert Seethaler

Kokonainen elämä kertoo nimensä mukaisesti yhden ihmisen tarinan. Andreas Egger on tarinan alussa nelivuotias lapsi, joka päätyy syrjäiseen laaksoon alpeilla. Tästä kasvaa rujohko mies, jolla on kova työetiikka ja arvostus yksinkertaista elämää kohtaan.

Miehen elämän aikana vuoristo ei muutu, mutta ihmiset elävät sen kanssa eri tavoin. Tämä työskentelee vuoristossa niin junaratojen kuin sähkölinjojenkin kanssa. Rakastuu, sotii, saavuutta ja menettää. 

Kun tämä lopulta ohjaa turisteja vuoristoon ja pohtii miten takanaan kompuroivat ihmiset kulkevat oikeastaan hänen sijastaan jonkin saavuttamatoman unelman perässä, on kuin Seethaler kuvaisi sitä mitä kirjallaan haluaa saavuttaa.

Egger on kahdehdittava ihminen siinä rauhassaan, jonka tämä löytää katsoessaan elämää taaksepäin. Tämä muistelee unelmia ja toiveita, joita ei ikinä saavuttanut tai jotka revittiin tämän käsistä, mutta ajattelee kuitenkin olevansa yhä suurin piirtein missä haluaa. Tämä aidosti löytää onnen siitä mitä on, eikä haaveile siitä mitä olisi voinut olla.

"Sitä voi ostaa mieheltä tunnit, sitä voi varastaa hänen päivänsä tai ryövätä häneltä koko elämän. Mutta kukaan ei voi viedä mieheltä edes yhtä ainokaista hetkeä."

Alppimaisema huokuu sivuilta omaa rauhaansa ja asettaa tarinalle tietynlaiset rajat. Lukija saa pienoisympäristön, jossa käsitellä kirjan teemoja ja sen herättämiä tunteita. Samankaltaisen kokemuksen voi saada John Williamsin kirjasta Stoner, jota suosittelenkin eräänlaiseksi rinnakkaisteokseksi Kokonaiselle elämälle.


Huomasin myös, että Kokonainen elämä on ollut suosittu kirja useissa kirjablogeissa ja esimerkiksi näistä blogeista löytyy arvosteluja teoksesta:












Robert Seethaler, 2020, Kokonainen elämä, alk. Ein ganzes Leben, suom. Raimo Salminen, Aula & Co

 

Memento mori - Tiitu Takalo

$
0
0



Memento Mori on sarjakuva, joka ui ihon alle. Henkilökohtainen kertomus sairastumisesta puskee väkisinkin mieleen kysymyksiä omasta terveydestä, kehosta ja elämästä. Samalla kuitenkin sympatia tarinan kertojaa kohtaan on syvä. Etenkin kun tämä ei ole vain tarinaa.

Tiitu Takalo on Finlandia-palkittu sarjakuvataiteilija, pienkustantaja ja kuvittaja Tampereelta, joka lukeutuu suomalaisen sarjakuvan huippunimiin. Vuonna 2017 hän sai Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-tunnustuspalkinnon. Kirjoitin Takalon työstä Lukupinossa jo aiemmin täällä.

Joulukuussa 2015 Takalo sai keskellä yötä aivoverenvuodon ja vaikka ensiapu lähes jätti tämän kotiinsa, niin lopulta sairaalasta löytyi apu. Päänsärkynä alkanut tapahtuma muutti lopulta elämän kulkua.



Memento mori on sarjakuvaromaani Takalon matkasta sairaalaan ja lopulta toipumiseen. Sarjakuva sai alkunsa jo tämän blogissa ja ilmestyi nyt viisi vuotta aivoverenvuodon jälkeen yli 200-sivuisena teoksena, jossa pääsee taas ihailemaan tämän upean maalauksellista tyyliä.




Takalo kuvaa kehon haurautta kuvien kautta ja muutamilla harkituilla väreillä elävöitetyt sivut välittävät epätietoa, kipua ja pelkoa tavalla, joka on tavallaan ristiriitaisenkin kaunista. Tätä vahvistaa Takalon tuttu, oikean käsityöläisen tyyli, joka todella näyttää ihmisen tekemältä. 



Sarjakuva seuraa elämää sairaalassa ja vaikka kyseessä on henkilökohtainen tarina, niin tuntuu, että Takalon yhteiskunnallinen ote nostaa päätään. Sarjakuva ei yritä esittää suomalaista terveydenhuollon järjestelmää täysin rikkoutuneena ja Takalo tuntee olevansa turvassa, mutta lukuisia epäkohtia nousee silti esiin. Erityisesti hoito välittömän avun jälkeen on hankalaa ja tuen järjestelmät kankeita.



Paluu jalkeille kuvattiin sarjakuvassa hitaasti ja ajan kuluminen välittyy lukijalle todentuntuisena. Itse rakastan alla olevaa sivua ja sen tunnelmaa. Hidasta aikaa, instutionaalista tilaa ja siinä olemista, pienten asioiden merkityksellisyyttä.



Takalon epäilyt uran suhteen ja konkreettinen pelko siitä pystyykö tämä edes piirtämään enää, koskettivat. Vaikka pelkästään se, että luemme nyt tätä sarjakuvaa tietysti todistaa sen, että pahimmat pelot eivät käyneet toteen.



Yksi huolista oli sarjakuvanäyttelyä varten valmisteltu teos, jota Takalo pelkäsi, ettei saisi valmisteltua loppuun. Muistan itse tuon näyttelyn. Olin siellä ja muistan elävästä Takalon ylläolevassa kuvassa esitetyn teoksen, josta otin kuvankin juttuuni täällä. Tämä pieni yksityiskohta teki sarjakuvan taas elävämmäksi itselleni.



Sarjakuvan viimeisessä vaiheessa nähdään toivoa, asioiden selkeytymistä ja taiteellisen minän löytymistä. Lukijana on hankala nyt olla ajattelematta teoksen teemoja kuolemasta ja selviytymisestä ilman, että niitä heijastelee kuluneen vuoden kokemuksiin koronan kanssa. Tämä on taas teoksia, jotka kuin vahingossa ovat ajalleen ajankohtaisia.




Memento mori jättää taas odottamaan mitä Takalo tekee seuraavaksi. Suomalainen sarjakuva ei ehkä näy tarpeeksi isojen kirjakauppojen hyllyillä, mutta tuntuu olevan voimissaan. Lukijoiden kannattaa nähdä hieman vaivaa löytääkseen sieltä muitakin helmiä kuin vaikka tämän nyt käsittelyssä olleen
Viewing all 715 articles
Browse latest View live